sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Joskus sitä ylittää itsensä







Itsenäisyyspäivänä tiedustelin lahjavinkkejä kummipojalle. Jo aiemmin oli minulta toivottu tilkkupeittoa, jota en vielä ollut ehtinyt tehdä ja toisaalta kunnollista ideaakaan ei ollut vielä siihen syntynyt. Toive esitettiin uudelleen ja ajattelin etten kyllä mitenkään ehdi sellaista tehdä. Aiemmin olen tehnyt kyllä isojakin tilkkupeittoja, mutta ilman deadlinea. Aikaakin niihin olen saanut menemään useita kuukausia parhaimmillaan. Ajattelin siis, ettei ole mahdollista ehtiä tekemään oikean kokoista peittoa. Mutta sitten ajattelin, että teenpä kuitenkin, kun lomakin alkaa. Idea lähti muodostumaan ja materiaaleja nurkista löytyi enemmän kuin tarpeeksi. Sarjatyönä leikattu ja vauhdilla ommeltu peitto näytti valmistuvan käytännössä parin illan ja kahden kokonaisen päivän työnä, kunnes tyrin reunan kanttauksen klo 2 yöllä ja koko homman valmistuminen lykkääntyi kokonaisella päivällä. Reunan viimeistely aiheutti aika paljon aggression purkauksia ja syöminenkin unohtui. Ompelukokemus oli hyvin intensiivinen, ehkä jopa lähellä flow-tilaa. Kun viimein peitto valmistui, tuntui, että olisin palannut pitkältä matkalta. Peitto ehti jouluksi ja muutaman kuvan saimme kaikessa sekamelskassa otettua. Toivottavasti reuna kestää!

torstai 24. joulukuuta 2009

Hyvää joulua!


Kesällä nikkaroimamme yrttikeinu on jouluasussa. Pienet joulutähdet ovat sitten ihania. Hyvää joulua kaikille blogin seuraajille ja täällä tänä vuonna poikenneille!

tiistai 1. joulukuuta 2009

Kuinka perustaa viljelypalsta kerrostaloyhtiön pihaan?

Tulin juuri mielenkiintoisesta kokouksesta. Joku muukin pihassamme oli ajatellut samaa kuin minä, mutta ollut kuitenkin niin aktiivinen, että pisti toimeksi. Muutama viikko sitten saimme viestin postiluukusta, jossa kysyttiin kiinnostuneita mukaan perustamaan puutarha suuren kerrostaloyhtiökompleksimme pihaan. Tietenkin menimme paikalle. Yllättäen olimme kahden vuoden puutarhakokemuksellamme suorastaan konkareita. Viestejä puuhamies oli jakanut 500 ja paikalla meitä oli ... neljä. Yhdeksän muuta oli ilmoittanut kiinnostuksensa. Taloyhtiöllä on valtava sisäpiha, josta iso osa on aika käyttämätöntä aluetta ja näkisin alueella potentiaalia esimerkiksi tyylikkääseen laatikkopuutarhaan, jollainen on Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa. Helsingin serkkuni asuu kerrostaloyhtiössä Viikissä, joka tietääkseni tarjoaa kaikille asukkaille mahdollisuutta puutarhapalstaan, joten miksei meilläkin?

Niin, miksei meilläkin? Asia voi olla monimutkainen. Taloyhtiöitä yhteisesti vuokratulla tontilla on viisi. Voi olla, että tarvitaan kaikkien osakkaiden lupa viidestä eri taloyhtiöstä. Toisaalta asia saattaa hoitua suhteellisella enemmistöllä yhtiökokouksessa. Laki ei ole asiassa kovin tarkka, yhtiöjärjestys saattaa tarkentaa asiaa. Varsinaista lakia nimeltä "Perunain viljelys taajamassa yhteiskäyttöalueella" ei ole laadittu. Yhtiökokouksen osanottajamäärä ei kuitenkaan viime aikoina ole ollut suuri, ehkä päätäntävaltaiseen kokoukseen tarvitaan esimerkiksi 2/3 osakkaista paikalle... Jos yhtiö yksin voisi päättää asiasta, sen tulisi kaiketi tarjota kaikille osakkaille mahdollisuus palstaan. Siis pitäisi olla 500 palstaa.

Mikäli palsta sijaitsisi vain kaupungin alueella, kaavoitusasiat voivat tulla esteeksi, koska nämä alueet olisivat kaupunkilaisten yhteiskäyttöaluetta. Hoituisikohan asia kansliapäätöksellä? Kaupungilta on kysyttävä lupa kaiketi joka tapauksessa, koska yhtiö vuokraa tonttia kaupungilta. Isännöitsijätuttava heitti ilmaan sellaisen sanan kuin maankäyttölain toimenpidelupakynnys, mutta liittyyköhän se tämän kokoiseen projektiin?

Siinä tapauksessa, että nämä asiat saataisiin järjestettyä olisi tarve organisoitua. Tarvitaan jonkin verran rahallista panostusta, talkoohommia, maan muokkausta, vesi- ja jätehuoltosuunnitelma ja hyvät kelit. Sekä useita innokkaita viljelijöitä!
Kahden vuoden kokemuksella kahden palstan alullepanosta en voi kyllä itseäni kutsua ekspertiksi, mutta kyllä se aloitus on ilmankin kaikkea tuota edellä puhuttua aikamoista hommaa. Saapa katsoa mitä saadaan aikaiseksi!

sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Kesävaatteita talven keskelle


Ihastuttavia kankaita säälittää joskus leikata, mutta vielä isompi sääli olisi jättää leikkaamatta. Viime talvena hankkimaani Amy Butlerin kangasta pidin pitkään näytillä pinon päällimmmäisenä ja mietin mitä siitä lopulta tekisin. Alusta asti oli selvää, että siitä tulisi vaate ja lopulta kangas halusi olla hame. Kaikki tykötarpeet, ylijääminä muista ompeluksista ja purkuhommista löytyivät, kun ompeluvimma iski. Kaavana oli hyväksi testattu hameen kaava Ottobre Designilta 5/2007. Lopputulos miellyttää, mutta vielä kertaakaan en ole sitä pitänyt,kun ei se oikein sovi vallitsevaan säähän.


Paita taas... Se on vähäsen sellainen matkamuistopaita. Kangas ja napit ovat eräitä hankintojani Kankaanpäästä, jossa olin kurssilla kesällä. Luin silloin ruotsalaista Lantlivia ja lehdessä oli kuva, jossa oli söötti kesäpaita ja haalarit.


Kävi niin kuin monesti, eli tuumasin, että kiva paita, osaanpa tehdä tuollaisen itsekin, kunhan vaan tarpeet löytyvät. Käytin paitaan pitkäaikaista suosikkikaavaa v. -97 Burdasta, tosin ikinä en ole mallia ihan sellaisenaan toteuttanut, monilla muilla tavoilla kylläkin. Nyt muokkasin siihen nappilistan. Kuvan haalarit puolestaan taitavat jäädä haaveen asteelle. Eikun vaan kesää odottamaan...

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Kurssijuttuja

Punonta-kurssilla sain pari ihan mukavaa juttua aikaiseksi. Rottingin kanssa oli aika hauska puuhastella ja se totteli kokematontakin punojaa. Tein tarjottimen, joka on kuvassa ilman kattausta. Pohjana on ohut vanerilevy, joka piti vannesahata oikean muotoiseksi ja porata sen reunaan reikiä parin sentin välein. Punonta on tehty neljällä rottingilla. Vannesahaa menin käyttelemään ihan kylmiltään, mikä kyllä aika lailla hirvitti.


Toinen kurssilla valmistunut työ oli kaaospunottu lampunvarjostin, jossa varsinaisia sääntöjä siinä punonnan suhteen ei ollut. Ostin kirpparilta vanhan lampun muutamalla eurolla ja otin siitä pois muovisen varjostimen päällisen. Alta paljastui ihan kelpo kehikko. Lampusta tuli kivempi kuin odotinkaan!

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Messuähkystä toipuminen

Odotin hartaasti tämän vuoden Suomen Kädentaidot -messuja. Eilen odotus täyttyi. Tämä oli jo kolmas kerta peräkkäin, kun säntäsin sinne tukka putkella kojuja koluamaan lukuisten muiden kanssa. Jälleen siellä oli toki aika paljon samoja juttuja kuin edellisinäkin vuosina. Eniten minua on kiinnostanut etsiä uusia materiaaleja ja siinä messut onnistuivat jälleen minun kohdallani. Oikeastaan on aika vaikea olla onnistumatta, kun useat kiinnostavat lankamyyjät ovat saman katon alla kotikaupungissa. Vastaanottokykyni loppui kuitenkin kirjatiskillä pyörimisen jälkeen. Paikoin tunnelma oli kuin Hulluilla päivillä, ja kaiken paljoudesta iski messuähky ja tänään on melkoinen väsy, joka pitäisi saada selätettyä ennen työviikon alkua.

Tämän vuoden suosikkilöytö on ehdottomasti Honkarinteen Lammastilan luomutuotantona tehty villalanka kauniissa väreissä.


keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Noro-sukat

Lanka: Noro Kureyon Sock
Puikot: 2,5mm bambut
Valmistuneet helmikuussa 2009.


Viime tammikuussa esittelin lankaostoksia ja tässä on yhdet sukat, jotka niistä langoista tein. Silloin postaamassani kuvassa oli tämä lanka puikoilla, mutta hermothan siinä sitten meni niiden metallisten Addin 2,0 mm puikkojen kanssa. Ne tippuivat työstä koko ajan, kilinä vaan kävi. Bambupuikoilla meni paljon paremmin ja sain langankin tottelemaan. Jaoin kerän osiin, jotta saisin raidat menemään suunnilleen samassa rytmissä. Toisellakin tavalla tulee kivoja sukkia.

Aloitin sukat kärjestä. Se tuntuu tällä hetkellä hyvältä tavalta tehdä sukkia. Noro-raitoja on nähty aika paljon Ravelryssä ja blogeissa. Se on minusta viehättävin tapa käyttää Noroa, jostain syystä sellaisenaan lanka ei niin paljon säväytä. Olen yrittänyt tiirailla kuinka monta kerrosta eri neulojat ovat raitoihin neuloneet. Minä neuloin kaksi kerrosta, koska jos neuloisin yhtään enemmän per raita, olisi ehkä katkaistava lanka... Vielä olisi toinen kerä eri Noroa tallella. Aloitin siitä polvisukkia ilman raidoitusta, mutta purin ne kun eivät miellyttäneet.

Blogimaailmassa on vellonut keskustelu eräiden Noro-tyyliin värjättyjen lankojen meikäläisen valmistajan touhuista. Pienimuotoisen pr-katastrofin aineksia siinä on kyllä. Kävin minäkin nimeni vääntämässä kyseiselle yritykselle menevään adressiin, koska siinä oli hyviä toiveita. Olen itsekseni pohtinut sen jälkeen, mikä niin kiihdyttää yleisöä. Onko neulojilla käyttämiään lankoja kohtaan poikkeuksetta voimakas tunneside ja siksi reaktiot, jos kotimainen perinteinen valmistaja töppäilee? Monet ovat varmasti aloitelleet neulojan uraa kansallisromanttisessa hengessä Jukolan veljesten kanssa. Toisaalta kaikenlainen luvaton kopiointi on luovalla alalla aika lyhytnäköistä touhua yritykseltä. Toisaalta monet muutkin kopioivat, ehkeivät sitten niin peittelemättömästi kenties...

perjantai 6. marraskuuta 2009

Kurpitsaongelma


Kävin torilla ostamassa kurpitsan. Ranskassa asumisen jälkeen on minulle tavaksi jäänyt vähän kysellä vihannesten alkuperästä ja ominaisuuksista myyjiltä. Joillekin myyjille se on ihan nounou, ja sellainen oli tämän kurpitsan myynyt pakkasessa värjöttelevä tapaus. Paikkakunnan hän sai kerrottua aika vähällä vastuksella, mutta ilmeisesti ei olisi pitänyt kysyä, mitä kurpitsalajiketta tämä muista poikkeava kurpitsa oli. "Ihan tavallinen kurpitsa (älä vaan kysy enempää). Otatko sen vai et!" Valinnanvaraa ei kojuissa juurikaan ollut, joten otin sen sitten. Kotona huomasin että kurpitsaan oli teipattu "Myskikurpitsa". Ärsytti. Oli se sittenkin joku eksoottisempi. Mutta kuitenkin aika kaukana siitä, miltä googlettamisen perusteella myskikurpitsan pitäisi näyttää. Sen pitäisi muistuttaa päärynää. Vai pitäisikö? Mikä tämä kurpitsa on?

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Ihana Barcelona ja Gaudí





Koimme kaksi aurinkoista lomapäivää ja yhden päivän kaatosadetta Barcelonassa. Mahtava Gaudí. Hänen suunnittelemien rakennusten lasimosaiikit tekivät minuun suuren vaikutuksen. En ole oikein osannut arvostaa Tiffany-lasitöitä, mutta Gaudín tyyli on niin riemastuttava, että saattaisin jopa antaa tilaisuuden tälle tekniikalle. Kova into olisi opetella mosaiikkia. Mitenköhän kaakelimosaiikki kestäisi ulkona suomalaisissa sääoloissa? Tuollainen Parc Güellin penkki mökille!

Etsin myös yhden paikallisen lankakaupan Purlwise-blogin vinkin perusteella. Päädyin keskusteluun putiikin pitäjän kanssa Novitan langoista, joiden hankkimista hän oli harkinnut. Hehe. Tykkäsin kaupan konseptista. Yläkerrassa oli tilaa neulojille ja puodissa ilmeisesti on kurssejakin. Aika pikkuinen se oli ja myynnissä oli enimmäkseen Drops Designin lankoja. Melkein ostin sieltä intialaista nokkoslankaa, mutta en sitten kuitenkaan. Se ei heti synnyttänyt visiota, mitä siitä voisi tehdä, joten päädyin pieneen koe-erään karkeaa hamppua. Ai niin. Kaupan nimi. Se on Persones llanes. Suunnistin muuten paikalle nerokkaan lankashoppailijan apuvälineen kanssa. Loistavaa, tätäkin on joku miettinyt: Knitmap. Aika kätevää, kun näkee kartalta Barcelonan tai vaikka Lontoon lankakaupat matkalle lähtiessä.

maanantai 19. lokakuuta 2009

Miehen Viittakivi-villapaita



Tässä se nyt on, miehelle tehty Viittakivi-villapaita. Mallin idea on alunperin Debbie Stollerin kirjasta Son of Stitch 'n Bitch. Siinä samanlainen raita on hupparissa. Ohje on kuitenkin muuten oma ja paita on aviomiehen mittojen mukaan tehty. Lankana on Debbie Blissin Donegal Aran Tweed. Raitohin meni kaksi kerää Noro Kureyonia. Molemmat ihania lankoja. Olen itse varsin tyytyväinen lopputulokseen. Neule sinänsä on yksinkertainen ja helppo toteuttaa. Hankalinta oli suunnitella satulahihat, mutta nekin onnistuvat mukavasti. Tällä kertaa sain aikaan neulepuseron, jonka mitoitus on kohdallaan! Odottelin parempia kuvaussäitä, jotta olisin saanut edustavampia kuvia. Tähän aikaan vuodesta ei oikein onnistanut, joten tyydyn nyt näihin sisäkuviin. Jos onnistaa, otan vielä lisää kuvia.

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Jotakin valmistui


Sain valmiiksi villapaidan miehelleni. Lisää kuvia on tulossa myöhemmin. Mies on innoissaan, ihan joulutunnelmissa. Alkoi puhua jo glögin ostamisestakin.

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Syksypuuhia





Olen kurpitsaintoilija. Menneenä kesänä oli mahdollisuus ensimmäistä kertaa koittaa kasvattaa niitä itse. Aloitin kasvattamalla taimia siemenistä täällä meidän kerrostaloasunnossa. Varsinkin kesäkurpitsan taimista tuli surkean oloisia. Heti itämisen jälkeen ne kasvattivat hontelon ja pitkän varren eikä monenkaan taimen varsi kestänyt kuljetusta palstalle. Joukossa oli kumminkin yksi sitkeä tapaus, joka teki useamman kesäkurpitsan! Muutama spagettikurpitsakin saatiin. Ensi kerralla kokeilen ehkä kaverin vinkkiä ja vien kurpitsat heti parvekkeelle karaistumaan, kun vähän vihreää näkyy. Onko muilla hyviä kurpitsavinkkejä aloittelevalle puutarhurille?

Kurpitsapenkkiin oli eksynyt yllättäen yksi auringonkukkakin, joka teki näin komean kukan. Syyskuussa istutimme mökillä hedelmäpuita minun synttärien kunniaksi. Pihalla on nyt Mummon omenapuu, Valkea kuulas ja Konsta sekä Pihtiputaalta alunperin kotoisin oleva kirsikkapuu (kuvassa). Tämän kesän perusteella palstaviljely kaupungissa saa ensi vuonna varmaan jäädä, yhden mökkipalstankin kanssa on ihan riittävästi tekemistä meille...

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Loppem



Sain valmiiksi Norah Gaughanin suunnitteleman Loppem-kaarrokeneuleen. Ihastuin mallissa erityisesti etuosan palmikoihin. Lankana en käyttänyt ohjeen mukaista Berrocon lankaa vaan periaatteessa saman tiheyden antavaa Sublime Cashmere Merino Silk Aran -lankaa. Mallitilkun mukaan tiheyden piti olla ihan passeli, mutta kyllä neuleesta vähän lyhyt tuli. Lankaa ei vaan ole enempää ostettuna. Pituutta saisi järkevällä tavalla enemmän vain siinä tapauksessa, jos purkaisi neuleen ihan kokonaan ja lisäisi yhden palmikkokierroksen alkuun ja muuttaisi kavennukset harvemmiksi. Ohjeessa ei eri kokojen välillä ole paljonkaan pituuseroja, olisi itse alun perin pitänyt laskeskella toisin. En viitsi olla niin perfektionisti, että ryhtyisin siihen enää. Farkkujen kanssa tämä neule ei oikein tunnu sopivan, mutta löysien mekkojen kanssa kylläkin. Tämä on nyt tällainen.

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Hunajainen omenapaistos

Miehen bravuuri näin syksyisin on vähän vahingossa syntyneen ohjeen mukainen omenapaistos. Piti nimittäin saada omenapaistosta, vaikka sokeri oli loppu. Lopputuloksena oli ehdottomasti syksyn parasta omenapaistosta. Resepti on tällainen:

Laitetaan uunivuoan pohja reilusti täyteen omenalohkoja (6-8 kotimaista omenaa) ja kaadetaan omenien päälle n. 1/2dl vettä. Päälle ripotellaan kanelia ja puristetaan juoksevaa hunajaa maun mukaan.

Päälle:
2dl kaurahiutaleita, 1dl vehnäjauhoja, 1/2 dl öljyä tai 50gr voita ja 1/2 dl juoksevaa hunajaa. Nämä kaikki sekoitetaan kattilassa murumaiseksi ja ruskistetaan samalla seosta kevyesti. Seos ei saa olla liian rasvaista eikä liian kuivaa, joten sen mukaan täytyy tarvittaessa lisätä jotakin em. aineista.

Paistetaan uunissa (175 C) 30-35 min.

maanantai 7. syyskuuta 2009

Korien luokkakuvaus

Tänään alkoi käsityökoulu. Kurssiesitteessä ehdotettiin, että voi halutessasi kerätä kahvipusseja materiaaliksi. Ensireaktio ehdotukseen oli, että taidan perua koko homman. Kahvipusseja! Mummojen hommaa. Punonta teemana kuitenkin on yllättävän inspiroiva. Tuntien jälkeen keräsin paperille kaikki joskus kotona olleet punotut esineet ja listasta tuli yllättävän pitkä. Rottinkiset peilin kehykset, pyykkikori, pärekori, sivupöytä, piknik-kori... Punottuja esineitä on meillä nytkin aika paljon. Järjestin niille tänä iltana luokkakuvauksen. Otettiin ryhmäkuva ja omat kuvat, muutama kaverikuvakin. Lisäksi insipiroivia punottuja esineitä ovat Ikean jakkara ja korit ja myös näiden pyörien korit. To do -listalle saattavat päästä laakea lehtikori, rahi, hanskakori ja tarjotin.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2009

Parveke kesäasussa



Viime vuoden parvekeremontin jälkeen on mukava viimein voida sisustaa parveketta oleilukuntoon. Tänään valmistuivat söpöt istuintyynyt vahakankaasta. Krassin taimet ovat juuri itäneet. Orvokit kasvavat amppelissa, mutta yhtään kukkaa ei vielä näy. Kauan hakemani arkku on myös viimein löytynyt ja sopii kuin valettu meille. Haaveissa on oikein rehevä parveke ja alku ainakin vaikuttaa lupaavata.

maanantai 30. maaliskuuta 2009

Kaulaliina ja hattu

Jo jokin aika sitten valmistuivat nämä kaulaliina ja hattu. Lanka oli ihana neuloa ja kaulaliina oli vuoden suosikkiprojekti. Puikot kyllä saattavat lentää nurkkaan kohta, kun kevät koittaa.

sunnuntai 8. helmikuuta 2009

Araucania Ranco-sukat



Monivärisestä Araucania Ranco-langasta valmistuivat mukavat pitsisukat, joiden ohje löytyi Knitting Lingerie Style-kirjasta. Nämä ovat ensimmäiset kärjestä ylöspäin tekemäni sukat. Pitsisukat on sopivan lämpimät, mutta ei liian hiostavat. Teen vielä varmaan toisetkin. Haeskelen vaihtoehtoisia kantapääohjeitt. Tästä kantapäästä tuli sopiva pitsisukkiin, mutta haluaisin löytää sellaisen ohjeen, jossa kantapäähän ei jää näkyvää reikäriviä. Olisiko jollakin hyviä vinkkejä?

keskiviikko 28. tammikuuta 2009

Kevään odotus alkaa nyt!

Vaikka meilläkin on nyt mukavan luminen talvisää, aloin jo odottaa kevättä. Postiluukusta kolahti aivan pyytämättä ja yllättäen erään turkulaisen yrityksen siemenkatalogi. Oi onnea! Olen jo aloittanut tämän vuoden siemenhankinnat, ensimmäiset pusssit hankin ollessamme viikonloppulomalla Ranskassa. Batavia-salaatin ja erikoisten kurpitsojen siemeniä on kevättä odottamassa. Muuten, täytyykin muistaa olla liikenteessä oikeaan aikaan, sillä aikomuksena on vuokrata kaupungin ylläpitämä puutarhapalsta tänä kesänä. Mökkitontinkin kehitystä jatkanemme, mutta siellä on toistaiseksi pysyteltävä peruna- ja hernelinjalla, sillä maa vaatii vielä "vähän" kehittämistä, vaikka tuottikin kuvassa olevan nauriin. Mitähän jännää sitä tänä keväänä alkaisi kasvattaa?

perjantai 16. tammikuuta 2009

Saalis


Ajattelin keväällä vielä neuloa sukkia ennen kuin lämpimämmät päivät saavat minut hylkäämään neulepuikot. Kävin Helsingissä tutkimassa lankakauppoja samalla reissulla kun kävimme kuuntelemassa Kansallisoopperassa tulkintaa kuuluisasta Verdin aariasta Elephants Yeah. Tulin kotiin vaarallisen ison lankalastin kanssa. Kuvassa hankkimani sukkalangat. Vyyhdit etualalla ovat minusta ihanan värisiä, mutta miehen mielestä ne näyttävät keski-ikäisen naisen hatulta. Herra saa tietysti olla sitä mieltä. Hankin myös melko hankalasti neulottavaa Noron sukkalankaa, josta parhain jälki näköjään tulee neulomalla puikoilla 2-2,5. Auts. Eipä ole aiemmin tullut niin ohuilla puikoilla neulottua. Melkoista tikuttamista se on, saa nähdä kuinka kauan siihen menee vai meneekö hermot ennen kuin homma valmistuu.

torstai 15. tammikuuta 2009

Villatakki revisited


Laitoin sittenkin enemmän nappeja tähän villatakkiin, muuten ei olisi tullut pidettyä sitä. Sitäkin olisi entisellään kohdannut itäsaksalaisen kuulantyöntäjän paidan kohtalo: säilössä kaapin perukoilla. Ehkä kuulantyöntäjän paita pitäisi purkaa, siitä voisi tulla jotain käyttökelpoisempaa ja nätimpää.

maanantai 12. tammikuuta 2009

Joulukuun luomukset osa 2: matto


Tässä on tilaustyönä syntynyt joululahjamatto vanhempien keittiöön. Toiveena oli matto, jossa on veden värit ja joka on vaikutelmaltaan yksivärinen. Onneksi kuteet olivat porukoiden vanhoja tekstiilejä ja toivottuja veden värejä oli sopivasti 2,5 m mittaiseen mattoon. Matto ei aluksi meinannut ottaa syntyäkseen, mutta yhdellä sukkulalla heitellen kuteita toistensa perään pääsin vauhtiin.

lauantai 10. tammikuuta 2009

Joulukuun luomukset osa 1: sukat


Joulukuun sukkasatoa oli tänä jouluna siskon paketissa. Kokeilin toisenlaista kärkikavennusta näihin sukkiin kuin tavallisesti teen. Näissä nauhakavennus toimi kivasti eikä kärkeen tullut irvisteleviä kohtia. Sukan kärjistä tuli suipommat ja paremmin sopivat reunapitsiin.