sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Kesävaatteita talven keskelle


Ihastuttavia kankaita säälittää joskus leikata, mutta vielä isompi sääli olisi jättää leikkaamatta. Viime talvena hankkimaani Amy Butlerin kangasta pidin pitkään näytillä pinon päällimmmäisenä ja mietin mitä siitä lopulta tekisin. Alusta asti oli selvää, että siitä tulisi vaate ja lopulta kangas halusi olla hame. Kaikki tykötarpeet, ylijääminä muista ompeluksista ja purkuhommista löytyivät, kun ompeluvimma iski. Kaavana oli hyväksi testattu hameen kaava Ottobre Designilta 5/2007. Lopputulos miellyttää, mutta vielä kertaakaan en ole sitä pitänyt,kun ei se oikein sovi vallitsevaan säähän.


Paita taas... Se on vähäsen sellainen matkamuistopaita. Kangas ja napit ovat eräitä hankintojani Kankaanpäästä, jossa olin kurssilla kesällä. Luin silloin ruotsalaista Lantlivia ja lehdessä oli kuva, jossa oli söötti kesäpaita ja haalarit.


Kävi niin kuin monesti, eli tuumasin, että kiva paita, osaanpa tehdä tuollaisen itsekin, kunhan vaan tarpeet löytyvät. Käytin paitaan pitkäaikaista suosikkikaavaa v. -97 Burdasta, tosin ikinä en ole mallia ihan sellaisenaan toteuttanut, monilla muilla tavoilla kylläkin. Nyt muokkasin siihen nappilistan. Kuvan haalarit puolestaan taitavat jäädä haaveen asteelle. Eikun vaan kesää odottamaan...

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Kurssijuttuja

Punonta-kurssilla sain pari ihan mukavaa juttua aikaiseksi. Rottingin kanssa oli aika hauska puuhastella ja se totteli kokematontakin punojaa. Tein tarjottimen, joka on kuvassa ilman kattausta. Pohjana on ohut vanerilevy, joka piti vannesahata oikean muotoiseksi ja porata sen reunaan reikiä parin sentin välein. Punonta on tehty neljällä rottingilla. Vannesahaa menin käyttelemään ihan kylmiltään, mikä kyllä aika lailla hirvitti.


Toinen kurssilla valmistunut työ oli kaaospunottu lampunvarjostin, jossa varsinaisia sääntöjä siinä punonnan suhteen ei ollut. Ostin kirpparilta vanhan lampun muutamalla eurolla ja otin siitä pois muovisen varjostimen päällisen. Alta paljastui ihan kelpo kehikko. Lampusta tuli kivempi kuin odotinkaan!

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Messuähkystä toipuminen

Odotin hartaasti tämän vuoden Suomen Kädentaidot -messuja. Eilen odotus täyttyi. Tämä oli jo kolmas kerta peräkkäin, kun säntäsin sinne tukka putkella kojuja koluamaan lukuisten muiden kanssa. Jälleen siellä oli toki aika paljon samoja juttuja kuin edellisinäkin vuosina. Eniten minua on kiinnostanut etsiä uusia materiaaleja ja siinä messut onnistuivat jälleen minun kohdallani. Oikeastaan on aika vaikea olla onnistumatta, kun useat kiinnostavat lankamyyjät ovat saman katon alla kotikaupungissa. Vastaanottokykyni loppui kuitenkin kirjatiskillä pyörimisen jälkeen. Paikoin tunnelma oli kuin Hulluilla päivillä, ja kaiken paljoudesta iski messuähky ja tänään on melkoinen väsy, joka pitäisi saada selätettyä ennen työviikon alkua.

Tämän vuoden suosikkilöytö on ehdottomasti Honkarinteen Lammastilan luomutuotantona tehty villalanka kauniissa väreissä.


keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Noro-sukat

Lanka: Noro Kureyon Sock
Puikot: 2,5mm bambut
Valmistuneet helmikuussa 2009.


Viime tammikuussa esittelin lankaostoksia ja tässä on yhdet sukat, jotka niistä langoista tein. Silloin postaamassani kuvassa oli tämä lanka puikoilla, mutta hermothan siinä sitten meni niiden metallisten Addin 2,0 mm puikkojen kanssa. Ne tippuivat työstä koko ajan, kilinä vaan kävi. Bambupuikoilla meni paljon paremmin ja sain langankin tottelemaan. Jaoin kerän osiin, jotta saisin raidat menemään suunnilleen samassa rytmissä. Toisellakin tavalla tulee kivoja sukkia.

Aloitin sukat kärjestä. Se tuntuu tällä hetkellä hyvältä tavalta tehdä sukkia. Noro-raitoja on nähty aika paljon Ravelryssä ja blogeissa. Se on minusta viehättävin tapa käyttää Noroa, jostain syystä sellaisenaan lanka ei niin paljon säväytä. Olen yrittänyt tiirailla kuinka monta kerrosta eri neulojat ovat raitoihin neuloneet. Minä neuloin kaksi kerrosta, koska jos neuloisin yhtään enemmän per raita, olisi ehkä katkaistava lanka... Vielä olisi toinen kerä eri Noroa tallella. Aloitin siitä polvisukkia ilman raidoitusta, mutta purin ne kun eivät miellyttäneet.

Blogimaailmassa on vellonut keskustelu eräiden Noro-tyyliin värjättyjen lankojen meikäläisen valmistajan touhuista. Pienimuotoisen pr-katastrofin aineksia siinä on kyllä. Kävin minäkin nimeni vääntämässä kyseiselle yritykselle menevään adressiin, koska siinä oli hyviä toiveita. Olen itsekseni pohtinut sen jälkeen, mikä niin kiihdyttää yleisöä. Onko neulojilla käyttämiään lankoja kohtaan poikkeuksetta voimakas tunneside ja siksi reaktiot, jos kotimainen perinteinen valmistaja töppäilee? Monet ovat varmasti aloitelleet neulojan uraa kansallisromanttisessa hengessä Jukolan veljesten kanssa. Toisaalta kaikenlainen luvaton kopiointi on luovalla alalla aika lyhytnäköistä touhua yritykseltä. Toisaalta monet muutkin kopioivat, ehkeivät sitten niin peittelemättömästi kenties...

perjantai 6. marraskuuta 2009

Kurpitsaongelma


Kävin torilla ostamassa kurpitsan. Ranskassa asumisen jälkeen on minulle tavaksi jäänyt vähän kysellä vihannesten alkuperästä ja ominaisuuksista myyjiltä. Joillekin myyjille se on ihan nounou, ja sellainen oli tämän kurpitsan myynyt pakkasessa värjöttelevä tapaus. Paikkakunnan hän sai kerrottua aika vähällä vastuksella, mutta ilmeisesti ei olisi pitänyt kysyä, mitä kurpitsalajiketta tämä muista poikkeava kurpitsa oli. "Ihan tavallinen kurpitsa (älä vaan kysy enempää). Otatko sen vai et!" Valinnanvaraa ei kojuissa juurikaan ollut, joten otin sen sitten. Kotona huomasin että kurpitsaan oli teipattu "Myskikurpitsa". Ärsytti. Oli se sittenkin joku eksoottisempi. Mutta kuitenkin aika kaukana siitä, miltä googlettamisen perusteella myskikurpitsan pitäisi näyttää. Sen pitäisi muistuttaa päärynää. Vai pitäisikö? Mikä tämä kurpitsa on?

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Ihana Barcelona ja Gaudí





Koimme kaksi aurinkoista lomapäivää ja yhden päivän kaatosadetta Barcelonassa. Mahtava Gaudí. Hänen suunnittelemien rakennusten lasimosaiikit tekivät minuun suuren vaikutuksen. En ole oikein osannut arvostaa Tiffany-lasitöitä, mutta Gaudín tyyli on niin riemastuttava, että saattaisin jopa antaa tilaisuuden tälle tekniikalle. Kova into olisi opetella mosaiikkia. Mitenköhän kaakelimosaiikki kestäisi ulkona suomalaisissa sääoloissa? Tuollainen Parc Güellin penkki mökille!

Etsin myös yhden paikallisen lankakaupan Purlwise-blogin vinkin perusteella. Päädyin keskusteluun putiikin pitäjän kanssa Novitan langoista, joiden hankkimista hän oli harkinnut. Hehe. Tykkäsin kaupan konseptista. Yläkerrassa oli tilaa neulojille ja puodissa ilmeisesti on kurssejakin. Aika pikkuinen se oli ja myynnissä oli enimmäkseen Drops Designin lankoja. Melkein ostin sieltä intialaista nokkoslankaa, mutta en sitten kuitenkaan. Se ei heti synnyttänyt visiota, mitä siitä voisi tehdä, joten päädyin pieneen koe-erään karkeaa hamppua. Ai niin. Kaupan nimi. Se on Persones llanes. Suunnistin muuten paikalle nerokkaan lankashoppailijan apuvälineen kanssa. Loistavaa, tätäkin on joku miettinyt: Knitmap. Aika kätevää, kun näkee kartalta Barcelonan tai vaikka Lontoon lankakaupat matkalle lähtiessä.