Oma design

Ensimmäinen kokonaan itse suunniteltu villatakki on valmis.Lankana tässä on 7 veljestä. Halusin tehdä istuvan villatakin omille mitoille. Tuntuu aina valmiiden ohjeiden kanssa käyvän niin, että tulee tosi reilua. Nappeja olisi kumminkin voinut laittaa yhden enemmän, mutta kun kaikki on päätelty ja muuten valmista, ei napinläpiä enää noin vaan muutella. Inspiraatiota työhön hain White Stuffin tämän syksyn mallistosta, johon ihastuin Englannissa käydessä. Nettikaupassa ei enää varsinaisena inspiraation lähteenä ollutta takkia enää ole näköjään myytävänä.

Joka tyypille jotain

Lainasin kirjastosta Joka tyypin kaavakirjan. Olen haeskellut jotain vaatteiden kaavoituksesta kertovaa kirjaa, haluaisin nimittäin oppia tekemään itse vaatteiden kaavoja. Tuon kirjan avulla pääsee jonkinlaiseen alkuun, vaikkakin silti toivon joskus löytäväni työväenopistosta aihetta käsittelevän kurssin. Tein tunikan kaavaan kirjan ehdottamat muutokset, mutta niiden mukaan empireleikkaus kulki minulla lähempänä vyötäröä kuin empireleikkauksen kuvittelisi kulkevan. No, kyseessähän oli nperuskaavojen muuttaminen sopiviksi. Päädyin nostamaan empirelinjaa 4cm nauhakaitaleen avulla ja samalla ajauduin tekemään sidottavat nauhat. Nauhat voi sitoa taakse tai miksei eteenkin kuten kuvassa.

Kummipojan neule

Miehestäni ja minusta tuli pienen pojan kummeja. Tämä kummitäti on hurahtanut käsitöihin ja poika saanee tulevaisuudessa koko joukon erilaisia vaatekappaleita. Ensimmäinen valmistui viime viikonloppuna. Tein oman sovelluksen Modassa 1/07 julkaistusta ohjeesta. Käytetty lanka tässä on Novitan Tennesee. Sen väri ei enää taida olla markkinoilla, niin kuin usein on tämän firman lankojen laita. Kausien värit vaihtuvat nopsaan, eikä työt aina meinaa valmistua, kun oikeaa lankaa ei enää saa mistään... Mutta, Achtung! Uusia pieniä projekteja on suunnitteilla.

Peruna-purjo-kurpitsansiemenpiiras

En löytänyt mistään haluamaani piirakkaohjetta, joten päätin keksiä sen itse. Englannissa minulle tarjottiin suolaista piirasta, jossa oli perunaa ja kurpitsansiemeniä. Suomalaisittain perunan käyttö piirakassa on jollain tavalla epäortodoksista, siksipä kai ei moisia ohjeita ole paljon liikenteessä. Tässä on nyt yksi. Piirakasta tuli herkullista. Kannattaa kokeilla!

Peruna-purjo-kurpitsansiemenpiiras

Pohja:
100g leivontaan soveltuvaa margariinia tai voita
2½ dl vehnäjauhoja
1/3 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
Täytteeseen:
4 isoa Rosamunda-perunaa
1 purjo
n. 1 dl kuivattuja kurpitsansiemeniä
2 kananmunaa
4 dl maitoa
suolaa ja pippuria
pinnalle n. 1,5 dl juustoraastetta

Kuoritaan ja viipaloidaan perunat. Suikaloidaan purjo ohuiksi renkaiksi. Valmistetaan pohja seuraavaksi. Rasva sulatetaan ja siihen lisätään nopeasti keskenään sekoitetut kuivat aineet. Painellaan piirasvuoan pohjalle. Pohjan päälle kasataan perunaviipaleet ja purjorenkaat. Näiden päälle ripotellaan juustoraaste ja kurpitsansiemenet. Munat ja maito vatkataan kevyesti, lisätään munamaitoon suolaa ja pippuria. Paistetaan 200 asteessa 35-40 minuuttia tai kunnes pinta on kullanruskea. Tarjoillaan vihreän salaatin kanssa.

Tilda meets Cath Kidston

Pientä tuotantoa iltojen iloksi. Idea neulepuikkojen säilytystä varten on lainattu brittiläisen suunnittelijan Cath Kidstonin mallistosta (Washed Roses Knitting Needle Roll), kankaat puolestaan ovat Tildaa. Kiinnitysmekanismi oma.

I had the blues

Siniset kuteet matoksi kudottuna. Kalsarit ja tasaraidat sulassa sovussa. Tällä kertaa kaksi trikoota ja yksi kankainen vuorottelevat.

Moron kirppis

Meillä on paljon kirjoja. Pääosa kokoelmasta on anopin jäämistöä ja kokonaisuus on hyvin erikoislaatuinen ja pääosin englanniksi. Kirjat olivat kertyneet vuosien saatossa ja juuri mitään ei ollut pantu kiertoon. Kirjoja, joita emme itse tulisi koskaan lukeneeksi ja jotka eivät yksinkertaisesti mahtuneet minnekään, oli autolavallinen. Kokoelmassa on mm. lingvistiikkaa, kielten oppikirjoja, sanakirjoja, yhteiskunnallista kirjallisuutta ja paljon lastenkirjoja. Emme oikein osanneet ajatella sopivaa kierrätyskohdetta näille opuksille, mutta jonnekin ne oli saatava. Onneksi bongasin Aamulehdestä, että Moro järjestää Keskustorilla peräkonttikirppiksen. Pakkasimme viisi laatikollista kirjoja ja lisäksi roinaa kellaristamme ja osallistuimme hulabaloohon. Saimme polkuhinnoin myytyä neljä laatikollista kirjoja, joille emme osanneet kuvitella ottajia tässä maassa. Myimme mm. seuraavat: Colloquial Turkish, Persian Grammar ja melkein kaikki terrorismia käsittelevät kirjat. Ostajien joukossa oli opettajia, yliopiston opiskelijoita ja suomessa asuvia englanninkielisiä ihmisiä. Osa kirjoista varmasti löysi paremman kodin. Eräs graduntekijä sai paljon aineistoa tutkielmaansa varten. Suomea maahanmuuttajille opettava sai luokkaansa oppilaidensa kielistä kertovaa materiaalia. Vaihto-opiskelija sai suomen kielioppia käsittelevän teoksen. Muutama polittisesti aktiivinen ihminen saattaa saada uusia ajatuksia. Ennen kuin härdelli alkoi, eräs vanha tamperelainen setä katsoi, että meidän kirppiskojumme on vihreiden propagandaa ja tuli avautumaan aiheesta meille. Liekö päätellyt tämän luonto-oppaista vai mistä, mutta meidän nk. propagandakirjallisuus meni kuin kuumille kiville hövelin hinnoittelupolitiikan suosiollisella avustuksella. Nyt pitää keksiä mitä tehdään peräkontilliselle kirjoja, joita ei pessimististen odotusten takia viety myyntiin alunperinkään!

Hyvä kahvila lopetti

Tänään iltapäiväkävelyllä Tampereen keskustassa huomasimme, että Mokkamestarien pikkuinen kahvilakauppa on lopettanut. Pidin kahvilan sisustuksesta ja kävimme siellä toisinaan. Ihan surku tuli, se oli tosi tunnelmallinen ja tuoksut oli aivan mahtavat. Sieltä sai myös mainiota banaanisuklaakakkua. Tosi vähin äänin pääsi tuon kahvilan lopettaminen tapahtumaan. Paikalla on nyt jokin tätimäinen vaatekauppa. Mistähän saisi Mokkamestarien banaanisuklaakakun ohjeen?

Ei valmistu ei

Syvärituska on saavuttanut tänään kolossaaliset mittasuhteet. Olen tuskaillut eräiden keskeisten viitteiden kanssa reilut kaksi kuukautta tajutakseni, että ne löytyvät kirjastosta. Siis ihan tavallisesta kirjastosta. Sinne vaan pitää kävellä ja poimia kirjat hyllystä, vanhanaikaisesti. Hämmästyttävää, miten samalla kun olen oppinut kaivamaan yliopiston nettikirjastosta aineistoa, olen unohtanut, että siellä saattaa olla myös oikeita kirjoja. Tähän projektiin käyttämäni aika ylittää nyt reilusti 12 ov, ja paljon on tekstiä syntynytkin. Tähän mennessä olen kuitenkin vasta tehnyt sen verran työtä, että tajuan keksineeni pyörän. Se on nyt mind mappina työhuoneen lattialla ja olen tavallaan innoissani. Mutta riepoo! Ei tätä hommaa voikaan palauttaa, vaikka meinasin jo.

Tyyli kuin itäsaksalaisella kuulantyöntäjällä

Olen talven mittaan tehnyt ajanvietteenä Isoveli-langasta vyötteen ohjeen mukaan poolopaitaa. Satuin kerran ostamaan vain langat ja ilman sen kummempaa suunnittelua ryhdyin tekemään ohjeen mukaan tätä villapaitaa. Pinttynyt tapani oikoa mutkia käsitöissä (kuka nyt mallitilkkua tarvitsee, M-koko on varmaan ihan hyvä) kostautui tänään, kun usean kuukauden urakka valmistui. Juukerin juukeri. Näytän tuossa luomuksessa itäsaksalaiselta kuulantyöntäjältä. Oi kultainen 80-luku, vielä kun lisäisin olkatoppaukset, olisin täydellinen lapsuuden hiihtomainokseen. Värikin on passeli. Kuka haluaa paidan? Tietääkö joku, miten tämän paidan voisi vielä pelastaa? Mies ajatteli, että jos joskus tarvitsisi äitiysvaatteita, niin tätä voisi silloin käyttää.

Söpöyden vallankumous

Maailman suloisin ja pastellisävyisin käsityöohjekirja Tildas Hus on inspiroinut minua näpertelyyn viime aikoina. Kankaat töihin ovat löytyneet Sinooperista ja samaten uusin hankinta, metallinen Tilda-ompelulaatikko. Kirjan sain tilattua netin kautta varsin edullisesti, ainoa miinus on se, että en oikeastaan puhu norjaa. Menee siis arvailuksi ohjeiden osalta yleensä, mutta onneksi kuvitus on havainnollinen. Innostuin tekemään söpön pussin napeille kirjan ohjeen mukaan. Kirjailua tehdessä muistui mieleen lapsuuden ompelukuvat. En useinkaan tee kirjontatöitä, en muista tehneeni muita kuin ompelukuvia tuon tyyppisellä tekniikalla. Joitakin ristipistotöitä olen koulun pakollisen työn jälkeen tehnyt, mutta yleisesti ottaen se ei ole ollut minun lajini. Liian paljon pikkutarkkaa nyhräämistä, menee hermot. Tilda-kankaista on myös tehty lapsen hame Ottobre-designin mallia mukaillen. Toisen kuvan taustalla näkyy pino tutkimuksia, jotka pitäisi lukea eikä puuhata tällaista söpöyden vallankumousta kotiinsa...

Raa'at aineet

Ostin pari päivää sitten, siis ennen kuin kirjoitin aiemman tekstin liittyen kasvisyöntiin, lähikaupasta maksaa. Ehtaa tavaraa, ei mitään saarioistenmaksalaatikkoa, vaan raakaa maksaa. Olen aina pitänyt tietyistä maksaruokalajeista, varsinkin äidin jauhemaksapihveistä ja kaupassa sain inspiraation tehdä niitä. En ollut aikaisemmin tehnyt maksapihvejä kotona itse, mutta hommaan oli ryhdyttävä, koska olin ostanut jo raaka-aineet. Resepti löytyi Marttojen Penninvenyttäjän keittokirjasta, otsikon "sisäelinruokia" alta. Sisäelinruokia... Saan kylmiä väreitä, kun katselen listaa: munuaiskeitto, munuaisrisotto, keitetyt porsaankielet, verivanukas... En ole glomeruluksiin ja henlen linkoihin tutustunut koskaan lautasellani. Muistaakseni Martat ovat viimeaikoina päivittäneet kirjaa, tuo painos on silti vuodelta 2000, ei todellakaan mitään muinaishistoriaa.

Tuumasta toimeen. Perunat ja sipuli mössöksi, siihen lisätään jauhemaksa. Ostin maksan klönttinä, joten pakko jauhaa sekin sauvasekoittimella. Tuntuu vähän ilkeältä jo ennakolta. Sur rur sanoo kone, ja jotain tapahtuu ja iik! En pysty. Ihan pakko pyytää mies tekemään tämä, ei ole minussa sellaista vanhan ajan maatalonemäntää. Homma etenee sitten niin, että mies sotkee päällensä maksapihvitaikinaa ja lopulta paistan ihan onnistuneesti pihvit. Maku on yhtä hyvä kuin lapsuudenkodissakin, mutta mielikuvat raa'asta aineesta kummittelevat mielessä. Toivunko tästä?

Mieleen tulee Sinikka Nopolan kirjoitus Vanhat linnut keitetään kirjasta Miksi emme totu pystyasentoon. Hän kirjoittaa: "Raaka-aineiden kammoa tavataan eniten alle 40-vuotiaiden sukupolvessa. Lihaa ja kalaa syödään, mikäli joku toinen on valmistanut ne. --- Raaka-aineiden kammo on hiipinyt ihmisiin samaa tahtia kuin porraskäytävät ovat muuttuneet hajuttomiksi mikrouunien ansiosta ja muovikelmu on vaimentanut jääkaappien tuoksut. --- Maksa alkoi näyttää veriseltä vellovalta klöntiltä, eikä veren ostaminen kauppahallista enää ollut modernin ihmisen teko. Samaan aikaan kuolema siirrettiin sairaaloihin." Niinpä.

Tämänpäiväisestä huolimatta tai ehkä juuri siksi olemme jatkossa siirtymässä kasvispainotteisempaan ruokavalioon, ehkei ihan kasvissyöjiksi, mutta sinne päin. Tässä kumminkin perinteinen resepti.

Jauhemaksapihvit

300g jauhettua maksaa
300g perunoita
sipuli, muna, 1tl suolaa, valkopippuria
Raasta tai muussaa perunat ja sipuli, lisää maksa, muna ja mausteet. Paista pannulla paksuhkoja pihvejä.

Pitäisikö ryhtyä kasvissyöjäksi?

Jatkossa tulee käytyä yhä harvemmin opiskelijaravintolassa syömässä. Olen hiljalleen alkanut kypsytellä ajatusta kasvissyöntiin siirtymisestä. Aiemmin se ei ole tuntunut mahdolliselta (eli mukavalta), koska itselläni on tiettyjä rajoitteita ruokien suhteen ja opiskelijaravintolassa valikoima olisi kaventunut jonkin verran (ei paljon). Muotoilin tekstin otsikon kysymykseksi ja vastaus kysymykseen sinänsä on, että pitäisi. Perusteita kasvissyönnille on helppo löytää ilmastosta ja eläinten tehotuotannosta ja huonosta kohtelusta. Toisaalta en haluaisi tehdä mitään absoluuttista päätöstä, meillä kokataan nykyään aika vähän lihaa muutenkin. Olen etääntynyt varsin paljon sellaisesta lihakastiketta-ja-perunaa -tyyppisestä perussuomalaisesta ajattelutavasta. Voisi kypsytellä ajatusta ja kokeilla jonkin aikaa, miltä tuntuisi olla kasvissyöjänä.

Alkulimaa

Olen hyvä kokki. Oikeasti. Joskus vaan käy hullusti. Tein tänään leipää ohjeella, joka muistaakseni on hyvä. Ohjeessa sanotaan, että taikinan täytyy tekeytyä tunnin ajan. Mielessä kävi ajatus, että mahtuukohan taikina kulhoon ja päätin että kyllä mahtuu. Tunnin päästä keittiössä odotti tämä näky.

Blogini on vihdoin perustettu

Olen jo tovin aikonut perustaa oman verkkokodin. Tässä se nyt viimein on! Aikomuksena on kirjata muistiin meidän keittiön tapahtumia ja omia reseptejä. Sen lisäksi aion jorista tekeillä olevista käsitöistä ja muista luovansorttisista projekteista ja koota kuvagalleriaa valmistuneista töistä. Lisäksi saatan toisinaan kommentoida maailman tapahtumia, mutta se on sivujuonne.