Itsenäisyyspäivänä tiedustelin lahjavinkkejä kummipojalle. Jo aiemmin oli minulta toivottu tilkkupeittoa, jota en vielä ollut ehtinyt tehdä ja toisaalta kunnollista ideaakaan ei ollut vielä siihen syntynyt. Toive esitettiin uudelleen ja ajattelin etten kyllä mitenkään ehdi sellaista tehdä. Aiemmin olen tehnyt kyllä isojakin tilkkupeittoja, mutta ilman deadlinea. Aikaakin niihin olen saanut menemään useita kuukausia parhaimmillaan. Ajattelin siis, ettei ole mahdollista ehtiä tekemään oikean kokoista peittoa. Mutta sitten ajattelin, että teenpä kuitenkin, kun lomakin alkaa. Idea lähti muodostumaan ja materiaaleja nurkista löytyi enemmän kuin tarpeeksi. Sarjatyönä leikattu ja vauhdilla ommeltu peitto näytti valmistuvan käytännössä parin illan ja kahden kokonaisen päivän työnä, kunnes tyrin reunan kanttauksen klo 2 yöllä ja koko homman valmistuminen lykkääntyi kokonaisella päivällä. Reunan viimeistely aiheutti aika paljon aggression purkauksia ja syöminenkin unohtui. Ompelukokemus oli hyvin intensiivinen, ehkä jopa lähellä flow-tilaa. Kun viimein peitto valmistui, tuntui, että olisin palannut pitkältä matkalta. Peitto ehti jouluksi ja muutaman kuvan saimme kaikessa sekamelskassa otettua. Toivottavasti reuna kestää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti