Islantilaispaita lähes yhdessä viikonlopussa

Joitakin vuosia sitten aloitettu villapaita oli lepäämässä pitkän aikaa. Kaivoin sen mukaan Kerän neuletapaamiseen, jonka jälkeen muutuin neulekoneeksi ja hurautin flow-tilassa paidan muutamassa päivässä valmiiksi. Lanka on Ístexin Létt-Lopi ja ohje julkaistiin kauan sitten Modassa, mutta löytyy myös täältä. Olin pitänyt tätä projektia mielessä kauan, ja lopulta talvella 2009 ostin Hämeenlinnalaisesta Villa Mokasta langat, koska kyseisen langan myynti oli päättymässä. Totesin juuri, että niinpä on kauppakin lopettanut kivijalkamyymälänsä. Villapaidan malli on edelleen ihana ja värit kauniin syksyiset. Mallia on hieman muunneltu, tein etu- ja takakappaleeseen reilusti lisää pituutta kuten hihoihin myös, sillä malli oli tehty teinimitoituksin, ja laadittu melkein kymmenen vuotta sitten, jolloin lyhyemmät neuleet olivat muodissa. Minäkään en enää ole teinimitoissani. Tein ehkä vähän pöljästi hihojen kavennukset, mutta sitä ei huomaa, jos ei ymmärrä katsoa. Lanka on aika karkeaa. Jos tekisin samalla mallilla toisen paidan valitsisin pehmeämmän langan. Tämä lanka on kuitenkin hyvä ulkoilupaitaan ja olen tosi tyytyväinen lopputulokseen. Tämä on pidettävin villapaita, jonka olen itselleni ikinä tehnyt.

Hyvää naistenviikkoa!

Naistenviikon mansikka-raparperikakku. Oman pihan raparperia, Ahlmanin rahkaa ja tuoreita mansikoita. Kesä.

Juhannusruusu kukkii

Juhannusruusun kukinta alkoi eilen varovaisesti muutamin kukin. Tänään se on jo kovassa vauhdissa, kukkia on avautunut jo yli kymmenen. Kukkiessaan pensas on ihastuttava ja sen takia olen valmis anteeksiantamaan sen muotopuolisuuden (edellinen omistaja on pistänyt puolet pensaasta matalaksi) ja innokkaan versomisen pitkin pihaa. Juhannusruusu on minulle erottamaton osa suomalaista kesää. On ihanaa, että kukinta ei osunut samaan aikaan meidän ulkomaanmatkan kanssa. Mutta eikö 7.6. ole vähän aikainen kukinta-ajankohta juhannusruusulle? Juhannukseenhan on vielä kaksi ja puoli viikkoa. Helteestä pensas ei näytä olevan moksiskaan, päin vastoin. Takapihamme lämpötila kohoaa reippaasti yli 30 asteeseen aurinkoisina hellepäivinä kuten tänään, mutta moni kasvi siellä tuntuu viihtyvän. Huolta minulla on viikko sitten istutettujen erilaisten kurpitsojen taimista. Ne ovat pihan kuumimmalla paikalla ja kellastuttavat alimpia lehtiään. Ehkä ne pitäisi suojata paahteelta jotenkin.

Pihan kasvien tunnistamista

Olen päässyt alkuun pihakasvien tunnistamisessa. Pihan reunalla kasvaa maanpeittokasvina rönsyansikkaa suurena mattona, näemmä viihtyy hyvin. Nurmikosta se ei rajaudu oikein mitenkään, tosin en tiedä voiko meidän takapihan kohdalla puhua nurmikosta... Se on suureksi osaksi ihan muuta. Joitakin kasveja yritimme tänään siirtää viljelylaatikoiden tieltä, mm. jalopähkämöitä ja sammalleimuja. Saa nähdä juurtuvatko käsittelyn jälkeen uuteen paikkaan. Viimeisenä on naapurin puolelta levinnyt kuokkavieras, joka tämänpäiväisen Facebook-arvuuttelun perusteella on tietävämpien arvioiden mukaan ehkä japanintatar. Ei ollenkaan kiva juttu, tässähän olisi ainesta mehevään naapuririitaan. Pikaisen nettikonsultaation jälkeen totesin, että alkukeväästä kasvi näytti hyvinkin samalta kuin Mika Karjalaisen blogissa olevassa kuvassa. Kitkemishommia taitaa olla tiedossa.

Rönsyansikka

Jalopähkämö

Sammalleimu

Mahdollisesti japanintatar nuorena.

Pihaunelmia

Ideoita ja haaveita pyörii päässä. Miten saisi meidän takapihasta taiottua jotain tällaista? Kuva on kahden vuoden takaiselta kesälomareissulta Ahvenanmaalla. Se on ihastuttavan kahvilan piha Getassa ja minulle todiste siitä, että Suomessakin voi hyvin saada tehtyä rehevän pihan. Jotain cottage garden -tyylistä olisi haaveissa hyötykasvien ohella.

Takapiha

Meillä on takapiha! Muutimme joulun alla rivitalokotiin ja monen vuoden kerrostaloasumisen jälkeen meillä on oma piha. Kerrostalossa olimme kyllä mukana suunnittelemassa lavaviljelyn aloittamista taloyhtiössä ja lavaviljelyhankkeelle näytettiin vihreää valoa. Kaipasin silti omaa pihaa. Aikaisemminhan kokeilimme palstaviljelyä, mutta se ei ollut ihan meidän juttu, itseasiassa kokeilu oli varsinainen floppi. On kiva ja peruslaiskalle ihmiselle käytännöllistä, että piha ja kasvit ovat ihan äärellä. Pihahommia on meillä alkajaisiksi aika lailla, koska piha on aikojen saatossa päässyt ränsistymään. Ensimmäinen pihahomma on ollut risusavotta, että paikasta tulisi asutun näköinen. Takapiha on paahteinen eteläpiha. Tomaattien viljely saattaisi hyvinkin onnistua siellä, ihan kutkuttaa kokeilla jo tänä kesänä. Iloisia yllätyksiä pihallamme ovat olleet kuvan taustalla näkyvät kirsikkapuu ja risukosta löytynyt viinimarjapensas. Mainiota!

Muista hengittää!

Hip hei! Vuoden bloggaustauon jälkeen palaan tänne. Työpaikan touhut inspiroivat pienimuotoiseen skräppäilyyn, siinä meni viikonlopun Aamulehden liitteiden kannet nopsaan. Tämä Asterixin kohtaus on niin kuvaava meneillään olevaan tilanteeseen. Itseään kannustaakseen ei voi kuin todeta Jukka Pojan sanoin: "kun elämä keppejä heittää, muista hengittää".