Meillä on paljon kirjoja. Pääosa kokoelmasta on anopin jäämistöä ja kokonaisuus on hyvin erikoislaatuinen ja pääosin englanniksi. Kirjat olivat kertyneet vuosien saatossa ja juuri mitään ei ollut pantu kiertoon. Kirjoja, joita emme itse tulisi koskaan lukeneeksi ja jotka eivät yksinkertaisesti mahtuneet minnekään, oli autolavallinen. Kokoelmassa on mm. lingvistiikkaa, kielten oppikirjoja, sanakirjoja, yhteiskunnallista kirjallisuutta ja paljon lastenkirjoja. Emme oikein osanneet ajatella sopivaa kierrätyskohdetta näille opuksille, mutta jonnekin ne oli saatava. Onneksi bongasin Aamulehdestä, että Moro järjestää Keskustorilla peräkonttikirppiksen. Pakkasimme viisi laatikollista kirjoja ja lisäksi roinaa kellaristamme ja osallistuimme hulabaloohon. Saimme polkuhinnoin myytyä neljä laatikollista kirjoja, joille emme osanneet kuvitella ottajia tässä maassa. Myimme mm. seuraavat: Colloquial Turkish, Persian Grammar ja melkein kaikki terrorismia käsittelevät kirjat. Ostajien joukossa oli opettajia, yliopiston opiskelijoita ja suomessa asuvia englanninkielisiä ihmisiä. Osa kirjoista varmasti löysi paremman kodin. Eräs graduntekijä sai paljon aineistoa tutkielmaansa varten. Suomea maahanmuuttajille opettava sai luokkaansa oppilaidensa kielistä kertovaa materiaalia. Vaihto-opiskelija sai suomen kielioppia käsittelevän teoksen. Muutama polittisesti aktiivinen ihminen saattaa saada uusia ajatuksia. Ennen kuin härdelli alkoi, eräs vanha tamperelainen setä katsoi, että meidän kirppiskojumme on vihreiden propagandaa ja tuli avautumaan aiheesta meille. Liekö päätellyt tämän luonto-oppaista vai mistä, mutta meidän nk. propagandakirjallisuus meni kuin kuumille kiville hövelin hinnoittelupolitiikan suosiollisella avustuksella. Nyt pitää keksiä mitä tehdään peräkontilliselle kirjoja, joita ei pessimististen odotusten takia viety myyntiin alunperinkään!
