Oranssi sadetakki

Hyvää naistenviikkoa!

2011-07-19T12:49:00.000-07:00

Naistenviikon mansikka-raparperikakku. Oman pihan raparperia, Ahlmanin rahkaa ja tuoreita mansikoita. Kesä.

Juhannusruusu kukkii

2011-06-08T06:52:00.001-07:00

Juhannusruusun kukinta alkoi eilen varovaisesti muutamin kukin. Tänään se on jo kovassa vauhdissa, kukkia on avautunut jo yli kymmenen. Kukkiessaan pensas on ihastuttava ja sen takia olen valmis anteeksiantamaan sen muotopuolisuuden (edellinen omistaja on pistänyt puolet pensaasta matalaksi) ja innokkaan versomisen pitkin pihaa. Juhannusruusu on minulle erottamaton osa suomalaista kesää. On ihanaa, että kukinta ei osunut samaan aikaan meidän ulkomaanmatkan kanssa. Mutta eikö 7.6. ole vähän aikainen kukinta-ajankohta juhannusruusulle? Juhannukseenhan on vielä kaksi ja puoli viikkoa. Helteestä pensas ei näytä olevan moksiskaan, päin vastoin. Takapihamme lämpötila kohoaa reippaasti yli 30 asteeseen aurinkoisina hellepäivinä kuten tänään, mutta moni kasvi siellä tuntuu viihtyvän. Huolta minulla on viikko sitten istutettujen erilaisten kurpitsojen taimista. Ne ovat pihan kuumimmalla paikalla ja kellastuttavat alimpia lehtiään. Ehkä ne pitäisi suojata paahteelta jotenkin.

Pihan kasvien tunnistamista

2011-05-22T12:19:00.000-07:00

Olen päässyt alkuun pihakasvien tunnistamisessa. Pihan reunalla kasvaa maanpeittokasvina rönsyansikkaa suurena mattona, näemmä viihtyy hyvin. Nurmikosta se ei rajaudu oikein mitenkään, tosin en tiedä voiko meidän takapihan kohdalla puhua nurmikosta... Se on suureksi osaksi ihan muuta. Joitakin kasveja yritimme tänään siirtää viljelylaatikoiden tieltä, mm. jalopähkämöitä ja sammalleimuja. Saa nähdä juurtuvatko käsittelyn jälkeen uuteen paikkaan. Viimeisenä on naapurin puolelta levinnyt kuokkavieras, joka tämänpäiväisen Facebook-arvuuttelun perusteella on tietävämpien arvioiden mukaan ehkä japanintatar. Ei ollenkaan kiva juttu, tässähän olisi ainesta mehevään naapuririitaan. Pikaisen nettikonsultaation jälkeen totesin, että alkukeväästä kasvi näytti hyvinkin samalta kuin Mika Karjalaisen blogissa olevassa kuvassa. Kitkemishommia taitaa olla tiedossa.

Rönsyansikka

Jalopähkämö

Sammalleimu

Mahdollisesti japanintatar nuorena.

Pihaunelmia

2011-05-08T12:24:00.000-07:00

Ideoita ja haaveita pyörii päässä. Miten saisi meidän takapihasta taiottua jotain tällaista? Kuva on kahden vuoden takaiselta kesälomareissulta Ahvenanmaalla. Se on ihastuttavan kahvilan piha Getassa ja minulle todiste siitä, että Suomessakin voi hyvin saada tehtyä rehevän pihan. Jotain cottage garden -tyylistä olisi haaveissa hyötykasvien ohella.

Takapiha

2011-05-07T08:55:00.000-07:00

Meillä on takapiha! Muutimme joulun alla rivitalokotiin ja monen vuoden kerrostaloasumisen jälkeen meillä on oma piha. Kerrostalossa olimme kyllä mukana suunnittelemassa lavaviljelyn aloittamista taloyhtiössä ja lavaviljelyhankkeelle näytettiin vihreää valoa. Kaipasin silti omaa pihaa. Aikaisemminhan kokeilimme palstaviljelyä, mutta se ei ollut ihan meidän juttu, itseasiassa kokeilu oli varsinainen floppi. On kiva ja peruslaiskalle ihmiselle käytännöllistä, että piha ja kasvit ovat ihan äärellä. Pihahommia on meillä alkajaisiksi aika lailla, koska piha on aikojen saatossa päässyt ränsistymään. Ensimmäinen pihahomma on ollut risusavotta, että paikasta tulisi asutun näköinen. Takapiha on paahteinen eteläpiha. Tomaattien viljely saattaisi hyvinkin onnistua siellä, ihan kutkuttaa kokeilla jo tänä kesänä. Iloisia yllätyksiä pihallamme ovat olleet kuvan taustalla näkyvät kirsikkapuu ja risukosta löytynyt viinimarjapensas. Mainiota!

Muista hengittää!

2011-02-14T10:24:00.000-08:00

Hip hei! Vuoden bloggaustauon jälkeen palaan tänne. Työpaikan touhut inspiroivat pienimuotoiseen skräppäilyyn, siinä meni viikonlopun Aamulehden liitteiden kannet nopsaan. Tämä Asterixin kohtaus on niin kuvaava meneillään olevaan tilanteeseen. Itseään kannustaakseen ei voi kuin todeta Jukka Pojan sanoin: "kun elämä keppejä heittää, muista hengittää".

Pieniä kohennuksia

2010-02-14T09:02:00.000-08:00

Sain iPodin mieheltäni! Työmatka kuluu paljon rattoisammin musiikkia kuunnellessa ja työpäiväkin lähtee paremmin käyntiin. Tietenkin iPod tarvitsee oman pussin. Sehän oli sitten tehtävä.

Vapaata aikaa, kiitos

2010-02-03T08:47:00.000-08:00

Olen tällä hetkellä nuori rouva, jolla ei ole vapaa-aikaa. Tämä blogi on sen aikaa jäähyllä. Palajan taas, kunhan elämä tästä selkenee...

Joskus sitä ylittää itsensä

2009-12-27T05:49:00.000-08:00

Itsenäisyyspäivänä tiedustelin lahjavinkkejä kummipojalle. Jo aiemmin oli minulta toivottu tilkkupeittoa, jota en vielä ollut ehtinyt tehdä ja toisaalta kunnollista ideaakaan ei ollut vielä siihen syntynyt. Toive esitettiin uudelleen ja ajattelin etten kyllä mitenkään ehdi sellaista tehdä. Aiemmin olen tehnyt kyllä isojakin tilkkupeittoja, mutta ilman deadlinea. Aikaakin niihin olen saanut menemään useita kuukausia parhaimmillaan. Ajattelin siis, ettei ole mahdollista ehtiä tekemään oikean kokoista peittoa. Mutta sitten ajattelin, että teenpä kuitenkin, kun lomakin alkaa. Idea lähti muodostumaan ja materiaaleja nurkista löytyi enemmän kuin tarpeeksi. Sarjatyönä leikattu ja vauhdilla ommeltu peitto näytti valmistuvan käytännössä parin illan ja kahden kokonaisen päivän työnä, kunnes tyrin reunan kanttauksen klo 2 yöllä ja koko homman valmistuminen lykkääntyi kokonaisella päivällä. Reunan viimeistely aiheutti aika paljon aggression purkauksia ja syöminenkin unohtui. Ompelukokemus oli hyvin intensiivinen, ehkä jopa lähellä flow-tilaa. Kun viimein peitto valmistui, tuntui, että olisin palannut pitkältä matkalta. Peitto ehti jouluksi ja muutaman kuvan saimme kaikessa sekamelskassa otettua. Toivottavasti reuna kestää!

Hyvää joulua!

2009-12-24T05:40:00.000-08:00

Kesällä nikkaroimamme yrttikeinu on jouluasussa. Pienet joulutähdet ovat sitten ihania. Hyvää joulua kaikille blogin seuraajille ja täällä tänä vuonna poikenneille!

Kuinka perustaa viljelypalsta kerrostaloyhtiön pihaan?

2009-12-01T11:18:00.000-08:00

Tulin juuri mielenkiintoisesta kokouksesta. Joku muukin pihassamme oli ajatellut samaa kuin minä, mutta ollut kuitenkin niin aktiivinen, että pisti toimeksi. Muutama viikko sitten saimme viestin postiluukusta, jossa kysyttiin kiinnostuneita mukaan perustamaan puutarha suuren kerrostaloyhtiökompleksimme pihaan. Tietenkin menimme paikalle. Yllättäen olimme kahden vuoden puutarhakokemuksellamme suorastaan konkareita. Viestejä puuhamies oli jakanut 500 ja paikalla meitä oli ... neljä. Yhdeksän muuta oli ilmoittanut kiinnostuksensa. Taloyhtiöllä on valtava sisäpiha, josta iso osa on aika käyttämätöntä aluetta ja näkisin alueella potentiaalia esimerkiksi tyylikkääseen laatikkopuutarhaan, jollainen on Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa. Helsingin serkkuni asuu kerrostaloyhtiössä Viikissä, joka tietääkseni tarjoaa kaikille asukkaille mahdollisuutta puutarhapalstaan, joten miksei meilläkin?

Niin, miksei meilläkin? Asia voi olla monimutkainen. Taloyhtiöitä yhteisesti vuokratulla tontilla on viisi. Voi olla, että tarvitaan kaikkien osakkaiden lupa viidestä eri taloyhtiöstä. Toisaalta asia saattaa hoitua suhteellisella enemmistöllä yhtiökokouksessa. Laki ei ole asiassa kovin tarkka, yhtiöjärjestys saattaa tarkentaa asiaa. Varsinaista lakia nimeltä "Perunain viljelys taajamassa yhteiskäyttöalueella" ei ole laadittu. Yhtiökokouksen osanottajamäärä ei kuitenkaan viime aikoina ole ollut suuri, ehkä päätäntävaltaiseen kokoukseen tarvitaan esimerkiksi 2/3 osakkaista paikalle... Jos yhtiö yksin voisi päättää asiasta, sen tulisi kaiketi tarjota kaikille osakkaille mahdollisuus palstaan. Siis pitäisi olla 500 palstaa.

Mikäli palsta sijaitsisi vain kaupungin alueella, kaavoitusasiat voivat tulla esteeksi, koska nämä alueet olisivat kaupunkilaisten yhteiskäyttöaluetta. Hoituisikohan asia kansliapäätöksellä? Kaupungilta on kysyttävä lupa kaiketi joka tapauksessa, koska yhtiö vuokraa tonttia kaupungilta. Isännöitsijätuttava heitti ilmaan sellaisen sanan kuin maankäyttölain toimenpidelupakynnys, mutta liittyyköhän se tämän kokoiseen projektiin?

Siinä tapauksessa, että nämä asiat saataisiin järjestettyä olisi tarve organisoitua. Tarvitaan jonkin verran rahallista panostusta, talkoohommia, maan muokkausta, vesi- ja jätehuoltosuunnitelma ja hyvät kelit. Sekä useita innokkaita viljelijöitä!
Kahden vuoden kokemuksella kahden palstan alullepanosta en voi kyllä itseäni kutsua ekspertiksi, mutta kyllä se aloitus on ilmankin kaikkea tuota edellä puhuttua aikamoista hommaa. Saapa katsoa mitä saadaan aikaiseksi!

Kesävaatteita talven keskelle

2009-11-29T12:02:00.000-08:00

Ihastuttavia kankaita säälittää joskus leikata, mutta vielä isompi sääli olisi jättää leikkaamatta. Viime talvena hankkimaani Amy Butlerin kangasta pidin pitkään näytillä pinon päällimmmäisenä ja mietin mitä siitä lopulta tekisin. Alusta asti oli selvää, että siitä tulisi vaate ja lopulta kangas halusi olla hame. Kaikki tykötarpeet, ylijääminä muista ompeluksista ja purkuhommista löytyivät, kun ompeluvimma iski. Kaavana oli hyväksi testattu hameen kaava Ottobre Designilta 5/2007. Lopputulos miellyttää, mutta vielä kertaakaan en ole sitä pitänyt,kun ei se oikein sovi vallitsevaan säähän.

Paita taas... Se on vähäsen sellainen matkamuistopaita. Kangas ja napit ovat eräitä hankintojani Kankaanpäästä, jossa olin kurssilla kesällä. Luin silloin ruotsalaista Lantlivia ja lehdessä oli kuva, jossa oli söötti kesäpaita ja haalarit.

Kävi niin kuin monesti, eli tuumasin, että kiva paita, osaanpa tehdä tuollaisen itsekin, kunhan vaan tarpeet löytyvät. Käytin paitaan pitkäaikaista suosikkikaavaa v. -97 Burdasta, tosin ikinä en ole mallia ihan sellaisenaan toteuttanut, monilla muilla tavoilla kylläkin. Nyt muokkasin siihen nappilistan. Kuvan haalarit puolestaan taitavat jäädä haaveen asteelle. Eikun vaan kesää odottamaan...

Kurssijuttuja

2009-11-22T08:12:00.000-08:00

Punonta-kurssilla sain pari ihan mukavaa juttua aikaiseksi. Rottingin kanssa oli aika hauska puuhastella ja se totteli kokematontakin punojaa. Tein tarjottimen, joka on kuvassa ilman kattausta. Pohjana on ohut vanerilevy, joka piti vannesahata oikean muotoiseksi ja porata sen reunaan reikiä parin sentin välein. Punonta on tehty neljällä rottingilla. Vannesahaa menin käyttelemään ihan kylmiltään, mikä kyllä aika lailla hirvitti.

Toinen kurssilla valmistunut työ oli kaaospunottu lampunvarjostin, jossa varsinaisia sääntöjä siinä punonnan suhteen ei ollut. Ostin kirpparilta vanhan lampun muutamalla eurolla ja otin siitä pois muovisen varjostimen päällisen. Alta paljastui ihan kelpo kehikko. Lampusta tuli kivempi kuin odotinkaan!

Messuähkystä toipuminen

2009-11-15T03:17:00.000-08:00

Odotin hartaasti tämän vuoden Suomen Kädentaidot -messuja. Eilen odotus täyttyi. Tämä oli jo kolmas kerta peräkkäin, kun säntäsin sinne tukka putkella kojuja koluamaan lukuisten muiden kanssa. Jälleen siellä oli toki aika paljon samoja juttuja kuin edellisinäkin vuosina. Eniten minua on kiinnostanut etsiä uusia materiaaleja ja siinä messut onnistuivat jälleen minun kohdallani. Oikeastaan on aika vaikea olla onnistumatta, kun useat kiinnostavat lankamyyjät ovat saman katon alla kotikaupungissa. Vastaanottokykyni loppui kuitenkin kirjatiskillä pyörimisen jälkeen. Paikoin tunnelma oli kuin Hulluilla päivillä, ja kaiken paljoudesta iski messuähky ja tänään on melkoinen väsy, joka pitäisi saada selätettyä ennen työviikon alkua.

Tämän vuoden suosikkilöytö on ehdottomasti Honkarinteen Lammastilan luomutuotantona tehty villalanka kauniissa väreissä.

Noro-sukat

2009-11-11T08:47:00.000-08:00

Lanka: Noro Kureyon Sock
Puikot: 2,5mm bambut
Valmistuneet helmikuussa 2009.

Viime tammikuussa esittelin lankaostoksia ja tässä on yhdet sukat, jotka niistä langoista tein. Silloin postaamassani kuvassa oli tämä lanka puikoilla, mutta hermothan siinä sitten meni niiden metallisten Addin 2,0 mm puikkojen kanssa. Ne tippuivat työstä koko ajan, kilinä vaan kävi. Bambupuikoilla meni paljon paremmin ja sain langankin tottelemaan. Jaoin kerän osiin, jotta saisin raidat menemään suunnilleen samassa rytmissä. Toisellakin tavalla tulee kivoja sukkia.

Aloitin sukat kärjestä. Se tuntuu tällä hetkellä hyvältä tavalta tehdä sukkia. Noro-raitoja on nähty aika paljon Ravelryssä ja blogeissa. Se on minusta viehättävin tapa käyttää Noroa, jostain syystä sellaisenaan lanka ei niin paljon säväytä. Olen yrittänyt tiirailla kuinka monta kerrosta eri neulojat ovat raitoihin neuloneet. Minä neuloin kaksi kerrosta, koska jos neuloisin yhtään enemmän per raita, olisi ehkä katkaistava lanka... Vielä olisi toinen kerä eri Noroa tallella. Aloitin siitä polvisukkia ilman raidoitusta, mutta purin ne kun eivät miellyttäneet.

Blogimaailmassa on vellonut keskustelu eräiden Noro-tyyliin värjättyjen lankojen meikäläisen valmistajan touhuista. Pienimuotoisen pr-katastrofin aineksia siinä on kyllä. Kävin minäkin nimeni vääntämässä kyseiselle yritykselle menevään adressiin, koska siinä oli hyviä toiveita. Olen itsekseni pohtinut sen jälkeen, mikä niin kiihdyttää yleisöä. Onko neulojilla käyttämiään lankoja kohtaan poikkeuksetta voimakas tunneside ja siksi reaktiot, jos kotimainen perinteinen valmistaja töppäilee? Monet ovat varmasti aloitelleet neulojan uraa kansallisromanttisessa hengessä Jukolan veljesten kanssa. Toisaalta kaikenlainen luvaton kopiointi on luovalla alalla aika lyhytnäköistä touhua yritykseltä. Toisaalta monet muutkin kopioivat, ehkeivät sitten niin peittelemättömästi kenties...

Kurpitsaongelma

2009-11-06T12:32:00.000-08:00

Kävin torilla ostamassa kurpitsan. Ranskassa asumisen jälkeen on minulle tavaksi jäänyt vähän kysellä vihannesten alkuperästä ja ominaisuuksista myyjiltä. Joillekin myyjille se on ihan nounou, ja sellainen oli tämän kurpitsan myynyt pakkasessa värjöttelevä tapaus. Paikkakunnan hän sai kerrottua aika vähällä vastuksella, mutta ilmeisesti ei olisi pitänyt kysyä, mitä kurpitsalajiketta tämä muista poikkeava kurpitsa oli. "Ihan tavallinen kurpitsa (älä vaan kysy enempää). Otatko sen vai et!" Valinnanvaraa ei kojuissa juurikaan ollut, joten otin sen sitten. Kotona huomasin että kurpitsaan oli teipattu "Myskikurpitsa". Ärsytti. Oli se sittenkin joku eksoottisempi. Mutta kuitenkin aika kaukana siitä, miltä googlettamisen perusteella myskikurpitsan pitäisi näyttää. Sen pitäisi muistuttaa päärynää. Vai pitäisikö? Mikä tämä kurpitsa on?

Ihana Barcelona ja Gaudí

2009-11-04T10:45:00.000-08:00

Koimme kaksi aurinkoista lomapäivää ja yhden päivän kaatosadetta Barcelonassa. Mahtava Gaudí. Hänen suunnittelemien rakennusten lasimosaiikit tekivät minuun suuren vaikutuksen. En ole oikein osannut arvostaa Tiffany-lasitöitä, mutta Gaudín tyyli on niin riemastuttava, että saattaisin jopa antaa tilaisuuden tälle tekniikalle. Kova into olisi opetella mosaiikkia. Mitenköhän kaakelimosaiikki kestäisi ulkona suomalaisissa sääoloissa? Tuollainen Parc Güellin penkki mökille!

Etsin myös yhden paikallisen lankakaupan Purlwise-blogin vinkin perusteella. Päädyin keskusteluun putiikin pitäjän kanssa Novitan langoista, joiden hankkimista hän oli harkinnut. Hehe. Tykkäsin kaupan konseptista. Yläkerrassa oli tilaa neulojille ja puodissa ilmeisesti on kurssejakin. Aika pikkuinen se oli ja myynnissä oli enimmäkseen Drops Designin lankoja. Melkein ostin sieltä intialaista nokkoslankaa, mutta en sitten kuitenkaan. Se ei heti synnyttänyt visiota, mitä siitä voisi tehdä, joten päädyin pieneen koe-erään karkeaa hamppua. Ai niin. Kaupan nimi. Se on Persones llanes. Suunnistin muuten paikalle nerokkaan lankashoppailijan apuvälineen kanssa. Loistavaa, tätäkin on joku miettinyt: Knitmap. Aika kätevää, kun näkee kartalta Barcelonan tai vaikka Lontoon lankakaupat matkalle lähtiessä.

Miehen Viittakivi-villapaita

2009-10-19T11:09:00.001-07:00

Tässä se nyt on, miehelle tehty Viittakivi-villapaita. Mallin idea on alunperin Debbie Stollerin kirjasta Son of Stitch 'n Bitch. Siinä samanlainen raita on hupparissa. Ohje on kuitenkin muuten oma ja paita on aviomiehen mittojen mukaan tehty. Lankana on Debbie Blissin Donegal Aran Tweed. Raitohin meni kaksi kerää Noro Kureyonia. Molemmat ihania lankoja. Olen itse varsin tyytyväinen lopputulokseen. Neule sinänsä on yksinkertainen ja helppo toteuttaa. Hankalinta oli suunnitella satulahihat, mutta nekin onnistuvat mukavasti. Tällä kertaa sain aikaan neulepuseron, jonka mitoitus on kohdallaan! Odottelin parempia kuvaussäitä, jotta olisin saanut edustavampia kuvia. Tähän aikaan vuodesta ei oikein onnistanut, joten tyydyn nyt näihin sisäkuviin. Jos onnistaa, otan vielä lisää kuvia.

Jotakin valmistui

2009-10-14T10:31:00.000-07:00

Sain valmiiksi villapaidan miehelleni. Lisää kuvia on tulossa myöhemmin. Mies on innoissaan, ihan joulutunnelmissa. Alkoi puhua jo glögin ostamisestakin.

Syksypuuhia

2009-10-04T06:01:00.000-07:00

Olen kurpitsaintoilija. Menneenä kesänä oli mahdollisuus ensimmäistä kertaa koittaa kasvattaa niitä itse. Aloitin kasvattamalla taimia siemenistä täällä meidän kerrostaloasunnossa. Varsinkin kesäkurpitsan taimista tuli surkean oloisia. Heti itämisen jälkeen ne kasvattivat hontelon ja pitkän varren eikä monenkaan taimen varsi kestänyt kuljetusta palstalle. Joukossa oli kumminkin yksi sitkeä tapaus, joka teki useamman kesäkurpitsan! Muutama spagettikurpitsakin saatiin. Ensi kerralla kokeilen ehkä kaverin vinkkiä ja vien kurpitsat heti parvekkeelle karaistumaan, kun vähän vihreää näkyy. Onko muilla hyviä kurpitsavinkkejä aloittelevalle puutarhurille?

Kurpitsapenkkiin oli eksynyt yllättäen yksi auringonkukkakin, joka teki näin komean kukan. Syyskuussa istutimme mökillä hedelmäpuita minun synttärien kunniaksi. Pihalla on nyt Mummon omenapuu, Valkea kuulas ja Konsta sekä Pihtiputaalta alunperin kotoisin oleva kirsikkapuu (kuvassa). Tämän kesän perusteella palstaviljely kaupungissa saa ensi vuonna varmaan jäädä, yhden mökkipalstankin kanssa on ihan riittävästi tekemistä meille...

Loppem

2009-09-27T06:20:00.001-07:00

Sain valmiiksi Norah Gaughanin suunnitteleman Loppem-kaarrokeneuleen. Ihastuin mallissa erityisesti etuosan palmikoihin. Lankana en käyttänyt ohjeen mukaista Berrocon lankaa vaan periaatteessa saman tiheyden antavaa Sublime Cashmere Merino Silk Aran -lankaa. Mallitilkun mukaan tiheyden piti olla ihan passeli, mutta kyllä neuleesta vähän lyhyt tuli. Lankaa ei vaan ole enempää ostettuna. Pituutta saisi järkevällä tavalla enemmän vain siinä tapauksessa, jos purkaisi neuleen ihan kokonaan ja lisäisi yhden palmikkokierroksen alkuun ja muuttaisi kavennukset harvemmiksi. Ohjeessa ei eri kokojen välillä ole paljonkaan pituuseroja, olisi itse alun perin pitänyt laskeskella toisin. En viitsi olla niin perfektionisti, että ryhtyisin siihen enää. Farkkujen kanssa tämä neule ei oikein tunnu sopivan, mutta löysien mekkojen kanssa kylläkin. Tämä on nyt tällainen.

Hunajainen omenapaistos

2009-09-20T10:07:00.000-07:00

Miehen bravuuri näin syksyisin on vähän vahingossa syntyneen ohjeen mukainen omenapaistos. Piti nimittäin saada omenapaistosta, vaikka sokeri oli loppu. Lopputuloksena oli ehdottomasti syksyn parasta omenapaistosta. Resepti on tällainen:

Laitetaan uunivuoan pohja reilusti täyteen omenalohkoja (6-8 kotimaista omenaa) ja kaadetaan omenien päälle n. 1/2dl vettä. Päälle ripotellaan kanelia ja puristetaan juoksevaa hunajaa maun mukaan.

Päälle:
2dl kaurahiutaleita, 1dl vehnäjauhoja, 1/2 dl öljyä tai 50gr voita ja 1/2 dl juoksevaa hunajaa. Nämä kaikki sekoitetaan kattilassa murumaiseksi ja ruskistetaan samalla seosta kevyesti. Seos ei saa olla liian rasvaista eikä liian kuivaa, joten sen mukaan täytyy tarvittaessa lisätä jotakin em. aineista.

Paistetaan uunissa (175 C) 30-35 min.

Korien luokkakuvaus

2009-09-07T11:58:00.000-07:00

Tänään alkoi käsityökoulu. Kurssiesitteessä ehdotettiin, että voi halutessasi kerätä kahvipusseja materiaaliksi. Ensireaktio ehdotukseen oli, että taidan perua koko homman. Kahvipusseja! Mummojen hommaa. Punonta teemana kuitenkin on yllättävän inspiroiva. Tuntien jälkeen keräsin paperille kaikki joskus kotona olleet punotut esineet ja listasta tuli yllättävän pitkä. Rottinkiset peilin kehykset, pyykkikori, pärekori, sivupöytä, piknik-kori... Punottuja esineitä on meillä nytkin aika paljon. Järjestin niille tänä iltana luokkakuvauksen. Otettiin ryhmäkuva ja omat kuvat, muutama kaverikuvakin. Lisäksi insipiroivia punottuja esineitä ovat Ikean jakkara ja korit ja myös näiden pyörien korit. To do -listalle saattavat päästä laakea lehtikori, rahi, hanskakori ja tarjotin.

Parveke kesäasussa

2009-06-14T07:35:00.000-07:00

Viime vuoden parvekeremontin jälkeen on mukava viimein voida sisustaa parveketta oleilukuntoon. Tänään valmistuivat söpöt istuintyynyt vahakankaasta. Krassin taimet ovat juuri itäneet. Orvokit kasvavat amppelissa, mutta yhtään kukkaa ei vielä näy. Kauan hakemani arkku on myös viimein löytynyt ja sopii kuin valettu meille. Haaveissa on oikein rehevä parveke ja alku ainakin vaikuttaa lupaavata.

Kaulaliina ja hattu

2009-03-30T11:27:00.001-07:00

Jo jokin aika sitten valmistuivat nämä kaulaliina ja hattu. Lanka oli ihana neuloa ja kaulaliina oli vuoden suosikkiprojekti. Puikot kyllä saattavat lentää nurkkaan kohta, kun kevät koittaa.

Araucania Ranco-sukat

2009-02-08T11:38:00.000-08:00

Monivärisestä Araucania Ranco-langasta valmistuivat mukavat pitsisukat, joiden ohje löytyi Knitting Lingerie Style-kirjasta. Nämä ovat ensimmäiset kärjestä ylöspäin tekemäni sukat. Pitsisukat on sopivan lämpimät, mutta ei liian hiostavat. Teen vielä varmaan toisetkin. Haeskelen vaihtoehtoisia kantapääohjeitt. Tästä kantapäästä tuli sopiva pitsisukkiin, mutta haluaisin löytää sellaisen ohjeen, jossa kantapäähän ei jää näkyvää reikäriviä. Olisiko jollakin hyviä vinkkejä?

Kevään odotus alkaa nyt!

2009-01-28T02:32:00.000-08:00

Vaikka meilläkin on nyt mukavan luminen talvisää, aloin jo odottaa kevättä. Postiluukusta kolahti aivan pyytämättä ja yllättäen erään turkulaisen yrityksen siemenkatalogi. Oi onnea! Olen jo aloittanut tämän vuoden siemenhankinnat, ensimmäiset pusssit hankin ollessamme viikonloppulomalla Ranskassa. Batavia-salaatin ja erikoisten kurpitsojen siemeniä on kevättä odottamassa. Muuten, täytyykin muistaa olla liikenteessä oikeaan aikaan, sillä aikomuksena on vuokrata kaupungin ylläpitämä puutarhapalsta tänä kesänä. Mökkitontinkin kehitystä jatkanemme, mutta siellä on toistaiseksi pysyteltävä peruna- ja hernelinjalla, sillä maa vaatii vielä "vähän" kehittämistä, vaikka tuottikin kuvassa olevan nauriin. Mitähän jännää sitä tänä keväänä alkaisi kasvattaa?

Saalis

2009-01-16T14:21:00.000-08:00

Ajattelin keväällä vielä neuloa sukkia ennen kuin lämpimämmät päivät saavat minut hylkäämään neulepuikot. Kävin Helsingissä tutkimassa lankakauppoja samalla reissulla kun kävimme kuuntelemassa Kansallisoopperassa tulkintaa kuuluisasta Verdin aariasta Elephants Yeah. Tulin kotiin vaarallisen ison lankalastin kanssa. Kuvassa hankkimani sukkalangat. Vyyhdit etualalla ovat minusta ihanan värisiä, mutta miehen mielestä ne näyttävät keski-ikäisen naisen hatulta. Herra saa tietysti olla sitä mieltä. Hankin myös melko hankalasti neulottavaa Noron sukkalankaa, josta parhain jälki näköjään tulee neulomalla puikoilla 2-2,5. Auts. Eipä ole aiemmin tullut niin ohuilla puikoilla neulottua. Melkoista tikuttamista se on, saa nähdä kuinka kauan siihen menee vai meneekö hermot ennen kuin homma valmistuu.

Villatakki revisited

2009-01-15T11:40:00.000-08:00

Laitoin sittenkin enemmän nappeja tähän villatakkiin, muuten ei olisi tullut pidettyä sitä. Sitäkin olisi entisellään kohdannut itäsaksalaisen kuulantyöntäjän paidan kohtalo: säilössä kaapin perukoilla. Ehkä kuulantyöntäjän paita pitäisi purkaa, siitä voisi tulla jotain käyttökelpoisempaa ja nätimpää.

Joulukuun luomukset osa 2: matto

2009-01-12T13:49:00.000-08:00

Tässä on tilaustyönä syntynyt joululahjamatto vanhempien keittiöön. Toiveena oli matto, jossa on veden värit ja joka on vaikutelmaltaan yksivärinen. Onneksi kuteet olivat porukoiden vanhoja tekstiilejä ja toivottuja veden värejä oli sopivasti 2,5 m mittaiseen mattoon. Matto ei aluksi meinannut ottaa syntyäkseen, mutta yhdellä sukkulalla heitellen kuteita toistensa perään pääsin vauhtiin.

Joulukuun luomukset osa 1: sukat

2009-01-10T13:13:00.000-08:00

Joulukuun sukkasatoa oli tänä jouluna siskon paketissa. Kokeilin toisenlaista kärkikavennusta näihin sukkiin kuin tavallisesti teen. Näissä nauhakavennus toimi kivasti eikä kärkeen tullut irvisteleviä kohtia. Sukan kärjistä tuli suipommat ja paremmin sopivat reunapitsiin.

Oma design

2008-11-30T05:59:00.000-08:00

Ensimmäinen kokonaan itse suunniteltu villatakki on valmis.Lankana tässä on 7 veljestä. Halusin tehdä istuvan villatakin omille mitoille. Tuntuu aina valmiiden ohjeiden kanssa käyvän niin, että tulee tosi reilua. Nappeja olisi kumminkin voinut laittaa yhden enemmän, mutta kun kaikki on päätelty ja muuten valmista, ei napinläpiä enää noin vaan muutella. Inspiraatiota työhön hain White Stuffin tämän syksyn mallistosta, johon ihastuin Englannissa käydessä. Nettikaupassa ei enää varsinaisena inspiraation lähteenä ollutta takkia enää ole näköjään myytävänä.

Joka tyypille jotain

2008-11-01T10:35:00.000-07:00

Lainasin kirjastosta Joka tyypin kaavakirjan. Olen haeskellut jotain vaatteiden kaavoituksesta kertovaa kirjaa, haluaisin nimittäin oppia tekemään itse vaatteiden kaavoja. Tuon kirjan avulla pääsee jonkinlaiseen alkuun, vaikkakin silti toivon joskus löytäväni työväenopistosta aihetta käsittelevän kurssin. Tein tunikan kaavaan kirjan ehdottamat muutokset, mutta niiden mukaan empireleikkaus kulki minulla lähempänä vyötäröä kuin empireleikkauksen kuvittelisi kulkevan. No, kyseessähän oli nperuskaavojen muuttaminen sopiviksi. Päädyin nostamaan empirelinjaa 4cm nauhakaitaleen avulla ja samalla ajauduin tekemään sidottavat nauhat. Nauhat voi sitoa taakse tai miksei eteenkin kuten kuvassa.

Kummipojan neule

2008-10-30T10:21:00.000-07:00

Miehestäni ja minusta tuli pienen pojan kummeja. Tämä kummitäti on hurahtanut käsitöihin ja poika saanee tulevaisuudessa koko joukon erilaisia vaatekappaleita. Ensimmäinen valmistui viime viikonloppuna. Tein oman sovelluksen Modassa 1/07 julkaistusta ohjeesta. Käytetty lanka tässä on Novitan Tennesee. Sen väri ei enää taida olla markkinoilla, niin kuin usein on tämän firman lankojen laita. Kausien värit vaihtuvat nopsaan, eikä työt aina meinaa valmistua, kun oikeaa lankaa ei enää saa mistään... Mutta, Achtung! Uusia pieniä projekteja on suunnitteilla.

Peruna-purjo-kurpitsansiemenpiiras

2008-10-17T10:38:00.000-07:00

En löytänyt mistään haluamaani piirakkaohjetta, joten päätin keksiä sen itse. Englannissa minulle tarjottiin suolaista piirasta, jossa oli perunaa ja kurpitsansiemeniä. Suomalaisittain perunan käyttö piirakassa on jollain tavalla epäortodoksista, siksipä kai ei moisia ohjeita ole paljon liikenteessä. Tässä on nyt yksi. Piirakasta tuli herkullista. Kannattaa kokeilla!

Peruna-purjo-kurpitsansiemenpiiras

Pohja:
100g leivontaan soveltuvaa margariinia tai voita
2½ dl vehnäjauhoja
1/3 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
Täytteeseen:
4 isoa Rosamunda-perunaa
1 purjo
n. 1 dl kuivattuja kurpitsansiemeniä
2 kananmunaa
4 dl maitoa
suolaa ja pippuria
pinnalle n. 1,5 dl juustoraastetta

Kuoritaan ja viipaloidaan perunat. Suikaloidaan purjo ohuiksi renkaiksi. Valmistetaan pohja seuraavaksi. Rasva sulatetaan ja siihen lisätään nopeasti keskenään sekoitetut kuivat aineet. Painellaan piirasvuoan pohjalle. Pohjan päälle kasataan perunaviipaleet ja purjorenkaat. Näiden päälle ripotellaan juustoraaste ja kurpitsansiemenet. Munat ja maito vatkataan kevyesti, lisätään munamaitoon suolaa ja pippuria. Paistetaan 200 asteessa 35-40 minuuttia tai kunnes pinta on kullanruskea. Tarjoillaan vihreän salaatin kanssa.

Tilda meets Cath Kidston

2008-10-15T10:29:00.000-07:00

Pientä tuotantoa iltojen iloksi. Idea neulepuikkojen säilytystä varten on lainattu brittiläisen suunnittelijan Cath Kidstonin mallistosta (Washed Roses Knitting Needle Roll), kankaat puolestaan ovat Tildaa. Kiinnitysmekanismi oma.

I had the blues

2008-09-23T10:50:00.000-07:00

Siniset kuteet matoksi kudottuna. Kalsarit ja tasaraidat sulassa sovussa. Tällä kertaa kaksi trikoota ja yksi kankainen vuorottelevat.

Moron kirppis

2008-09-08T01:07:00.000-07:00

Meillä on paljon kirjoja. Pääosa kokoelmasta on anopin jäämistöä ja kokonaisuus on hyvin erikoislaatuinen ja pääosin englanniksi. Kirjat olivat kertyneet vuosien saatossa ja juuri mitään ei ollut pantu kiertoon. Kirjoja, joita emme itse tulisi koskaan lukeneeksi ja jotka eivät yksinkertaisesti mahtuneet minnekään, oli autolavallinen. Kokoelmassa on mm. lingvistiikkaa, kielten oppikirjoja, sanakirjoja, yhteiskunnallista kirjallisuutta ja paljon lastenkirjoja. Emme oikein osanneet ajatella sopivaa kierrätyskohdetta näille opuksille, mutta jonnekin ne oli saatava. Onneksi bongasin Aamulehdestä, että Moro järjestää Keskustorilla peräkonttikirppiksen. Pakkasimme viisi laatikollista kirjoja ja lisäksi roinaa kellaristamme ja osallistuimme hulabaloohon. Saimme polkuhinnoin myytyä neljä laatikollista kirjoja, joille emme osanneet kuvitella ottajia tässä maassa. Myimme mm. seuraavat: Colloquial Turkish, Persian Grammar ja melkein kaikki terrorismia käsittelevät kirjat. Ostajien joukossa oli opettajia, yliopiston opiskelijoita ja suomessa asuvia englanninkielisiä ihmisiä. Osa kirjoista varmasti löysi paremman kodin. Eräs graduntekijä sai paljon aineistoa tutkielmaansa varten. Suomea maahanmuuttajille opettava sai luokkaansa oppilaidensa kielistä kertovaa materiaalia. Vaihto-opiskelija sai suomen kielioppia käsittelevän teoksen. Muutama polittisesti aktiivinen ihminen saattaa saada uusia ajatuksia. Ennen kuin härdelli alkoi, eräs vanha tamperelainen setä katsoi, että meidän kirppiskojumme on vihreiden propagandaa ja tuli avautumaan aiheesta meille. Liekö päätellyt tämän luonto-oppaista vai mistä, mutta meidän nk. propagandakirjallisuus meni kuin kuumille kiville hövelin hinnoittelupolitiikan suosiollisella avustuksella. Nyt pitää keksiä mitä tehdään peräkontilliselle kirjoja, joita ei pessimististen odotusten takia viety myyntiin alunperinkään!

Hyvä kahvila lopetti

2008-06-22T09:14:00.000-07:00

Tänään iltapäiväkävelyllä Tampereen keskustassa huomasimme, että Mokkamestarien pikkuinen kahvilakauppa on lopettanut. Pidin kahvilan sisustuksesta ja kävimme siellä toisinaan. Ihan surku tuli, se oli tosi tunnelmallinen ja tuoksut oli aivan mahtavat. Sieltä sai myös mainiota banaanisuklaakakkua. Tosi vähin äänin pääsi tuon kahvilan lopettaminen tapahtumaan. Paikalla on nyt jokin tätimäinen vaatekauppa. Mistähän saisi Mokkamestarien banaanisuklaakakun ohjeen?

Ei valmistu ei

2008-05-28T08:06:00.000-07:00

Syvärituska on saavuttanut tänään kolossaaliset mittasuhteet. Olen tuskaillut eräiden keskeisten viitteiden kanssa reilut kaksi kuukautta tajutakseni, että ne löytyvät kirjastosta. Siis ihan tavallisesta kirjastosta. Sinne vaan pitää kävellä ja poimia kirjat hyllystä, vanhanaikaisesti. Hämmästyttävää, miten samalla kun olen oppinut kaivamaan yliopiston nettikirjastosta aineistoa, olen unohtanut, että siellä saattaa olla myös oikeita kirjoja. Tähän projektiin käyttämäni aika ylittää nyt reilusti 12 ov, ja paljon on tekstiä syntynytkin. Tähän mennessä olen kuitenkin vasta tehnyt sen verran työtä, että tajuan keksineeni pyörän. Se on nyt mind mappina työhuoneen lattialla ja olen tavallaan innoissani. Mutta riepoo! Ei tätä hommaa voikaan palauttaa, vaikka meinasin jo.

Tyyli kuin itäsaksalaisella kuulantyöntäjällä

2008-03-24T13:28:00.000-07:00

Olen talven mittaan tehnyt ajanvietteenä Isoveli-langasta vyötteen ohjeen mukaan poolopaitaa. Satuin kerran ostamaan vain langat ja ilman sen kummempaa suunnittelua ryhdyin tekemään ohjeen mukaan tätä villapaitaa. Pinttynyt tapani oikoa mutkia käsitöissä (kuka nyt mallitilkkua tarvitsee, M-koko on varmaan ihan hyvä) kostautui tänään, kun usean kuukauden urakka valmistui. Juukerin juukeri. Näytän tuossa luomuksessa itäsaksalaiselta kuulantyöntäjältä. Oi kultainen 80-luku, vielä kun lisäisin olkatoppaukset, olisin täydellinen lapsuuden hiihtomainokseen. Värikin on passeli. Kuka haluaa paidan? Tietääkö joku, miten tämän paidan voisi vielä pelastaa? Mies ajatteli, että jos joskus tarvitsisi äitiysvaatteita, niin tätä voisi silloin käyttää.

Söpöyden vallankumous

2008-03-06T00:25:00.000-08:00

Maailman suloisin ja pastellisävyisin käsityöohjekirja Tildas Hus on inspiroinut minua näpertelyyn viime aikoina. Kankaat töihin ovat löytyneet Sinooperista ja samaten uusin hankinta, metallinen Tilda-ompelulaatikko. Kirjan sain tilattua netin kautta varsin edullisesti, ainoa miinus on se, että en oikeastaan puhu norjaa. Menee siis arvailuksi ohjeiden osalta yleensä, mutta onneksi kuvitus on havainnollinen. Innostuin tekemään söpön pussin napeille kirjan ohjeen mukaan. Kirjailua tehdessä muistui mieleen lapsuuden ompelukuvat. En useinkaan tee kirjontatöitä, en muista tehneeni muita kuin ompelukuvia tuon tyyppisellä tekniikalla. Joitakin ristipistotöitä olen koulun pakollisen työn jälkeen tehnyt, mutta yleisesti ottaen se ei ole ollut minun lajini. Liian paljon pikkutarkkaa nyhräämistä, menee hermot. Tilda-kankaista on myös tehty lapsen hame Ottobre-designin mallia mukaillen. Toisen kuvan taustalla näkyy pino tutkimuksia, jotka pitäisi lukea eikä puuhata tällaista söpöyden vallankumousta kotiinsa...

Raa'at aineet

2008-02-27T09:47:00.000-08:00

Ostin pari päivää sitten, siis ennen kuin kirjoitin aiemman tekstin liittyen kasvisyöntiin, lähikaupasta maksaa. Ehtaa tavaraa, ei mitään saarioistenmaksalaatikkoa, vaan raakaa maksaa. Olen aina pitänyt tietyistä maksaruokalajeista, varsinkin äidin jauhemaksapihveistä ja kaupassa sain inspiraation tehdä niitä. En ollut aikaisemmin tehnyt maksapihvejä kotona itse, mutta hommaan oli ryhdyttävä, koska olin ostanut jo raaka-aineet. Resepti löytyi Marttojen Penninvenyttäjän keittokirjasta, otsikon "sisäelinruokia" alta. Sisäelinruokia... Saan kylmiä väreitä, kun katselen listaa: munuaiskeitto, munuaisrisotto, keitetyt porsaankielet, verivanukas... En ole glomeruluksiin ja henlen linkoihin tutustunut koskaan lautasellani. Muistaakseni Martat ovat viimeaikoina päivittäneet kirjaa, tuo painos on silti vuodelta 2000, ei todellakaan mitään muinaishistoriaa.

Tuumasta toimeen. Perunat ja sipuli mössöksi, siihen lisätään jauhemaksa. Ostin maksan klönttinä, joten pakko jauhaa sekin sauvasekoittimella. Tuntuu vähän ilkeältä jo ennakolta. Sur rur sanoo kone, ja jotain tapahtuu ja iik! En pysty. Ihan pakko pyytää mies tekemään tämä, ei ole minussa sellaista vanhan ajan maatalonemäntää. Homma etenee sitten niin, että mies sotkee päällensä maksapihvitaikinaa ja lopulta paistan ihan onnistuneesti pihvit. Maku on yhtä hyvä kuin lapsuudenkodissakin, mutta mielikuvat raa'asta aineesta kummittelevat mielessä. Toivunko tästä?

Mieleen tulee Sinikka Nopolan kirjoitus Vanhat linnut keitetään kirjasta Miksi emme totu pystyasentoon. Hän kirjoittaa: "Raaka-aineiden kammoa tavataan eniten alle 40-vuotiaiden sukupolvessa. Lihaa ja kalaa syödään, mikäli joku toinen on valmistanut ne. --- Raaka-aineiden kammo on hiipinyt ihmisiin samaa tahtia kuin porraskäytävät ovat muuttuneet hajuttomiksi mikrouunien ansiosta ja muovikelmu on vaimentanut jääkaappien tuoksut. --- Maksa alkoi näyttää veriseltä vellovalta klöntiltä, eikä veren ostaminen kauppahallista enää ollut modernin ihmisen teko. Samaan aikaan kuolema siirrettiin sairaaloihin." Niinpä.

Tämänpäiväisestä huolimatta tai ehkä juuri siksi olemme jatkossa siirtymässä kasvispainotteisempaan ruokavalioon, ehkei ihan kasvissyöjiksi, mutta sinne päin. Tässä kumminkin perinteinen resepti.

Jauhemaksapihvit

300g jauhettua maksaa
300g perunoita
sipuli, muna, 1tl suolaa, valkopippuria
Raasta tai muussaa perunat ja sipuli, lisää maksa, muna ja mausteet. Paista pannulla paksuhkoja pihvejä.

Pitäisikö ryhtyä kasvissyöjäksi?

2008-02-25T09:32:00.001-08:00

Jatkossa tulee käytyä yhä harvemmin opiskelijaravintolassa syömässä. Olen hiljalleen alkanut kypsytellä ajatusta kasvissyöntiin siirtymisestä. Aiemmin se ei ole tuntunut mahdolliselta (eli mukavalta), koska itselläni on tiettyjä rajoitteita ruokien suhteen ja opiskelijaravintolassa valikoima olisi kaventunut jonkin verran (ei paljon). Muotoilin tekstin otsikon kysymykseksi ja vastaus kysymykseen sinänsä on, että pitäisi. Perusteita kasvissyönnille on helppo löytää ilmastosta ja eläinten tehotuotannosta ja huonosta kohtelusta. Toisaalta en haluaisi tehdä mitään absoluuttista päätöstä, meillä kokataan nykyään aika vähän lihaa muutenkin. Olen etääntynyt varsin paljon sellaisesta lihakastiketta-ja-perunaa -tyyppisestä perussuomalaisesta ajattelutavasta. Voisi kypsytellä ajatusta ja kokeilla jonkin aikaa, miltä tuntuisi olla kasvissyöjänä.

Alkulimaa

2008-02-20T09:55:00.000-08:00

Olen hyvä kokki. Oikeasti. Joskus vaan käy hullusti. Tein tänään leipää ohjeella, joka muistaakseni on hyvä. Ohjeessa sanotaan, että taikinan täytyy tekeytyä tunnin ajan. Mielessä kävi ajatus, että mahtuukohan taikina kulhoon ja päätin että kyllä mahtuu. Tunnin päästä keittiössä odotti tämä näky.

Blogini on vihdoin perustettu

2008-02-17T13:28:00.000-08:00

Olen jo tovin aikonut perustaa oman verkkokodin. Tässä se nyt viimein on! Aikomuksena on kirjata muistiin meidän keittiön tapahtumia ja omia reseptejä. Sen lisäksi aion jorista tekeillä olevista käsitöistä ja muista luovansorttisista projekteista ja koota kuvagalleriaa valmistuneista töistä. Lisäksi saatan toisinaan kommentoida maailman tapahtumia, mutta se on sivujuonne.